PAPERIN LUMOISSA

Mä elän vieläkin

2011-12-28T14:38:00.001+02:00

Vuosi 2011 ei lopulta ollut kovin tuottelias askarteluvuosi. Välillä jo pohdin, olenko lopettanut skräppäämisen enkä vain myönnä sitä. Lopetin ostolakkonikin siinä toivossa, että uusien tuotteiden shoppaaminen innostaisi askartelemaan jotain! Lopulta skräppäsin vanhan ajokorttini, koska halusin dokumentoida sen ennen kuin joutuisin antamaan sen pois hakiessani uuden. Minulla ei ollut tilaisuutta ottaa siitä kunnon kuvia, joten otin töissä kopiokoneella kopioita ennen kuin singahdin ruokatunnilla poliisiasemalle hakemaan uuden korttini. Valokuvat ovat kortin kuvaa eri kokoisina, koko kortti on valokopiona tagin takana. Tagi on jonkinlaista nahkaa ja ollut kiinni jossain perheemme vaatteessa. Tagin toiselle puolelle päätyi hassu renkaanpaikkauspakkauksen tarra (onko Pang kovin luotettava nimi renkaanpaikkaustarroille?!).

Sivussa on yhdistetty aika erilaisia Basic Greyn ja Cosmo Cricketin papereita. Teksti ei kerro ajokortista vaan siitä, miten olen muuttunut ja miten suhtaudun aiempaan minääni. Ja kun laitoin sivun albumiin, huomasin että se on kuin pari edelliselle tekemälleni sivulle, joka on aivan sattumalta samalla aukeamalla! En ajatellut edellistä sivua tätä tehdessäni, mutta nämähän ovat värivalintoja myöten hyvin samanlaiset! Jopa molempien aihe on itsetutkiskelua ja ajankulun pohdintaa.

Tämä sai minut katsomaan läpi pari albumillista aiempia skräppisivujani ja etsimään toistuvia teemoja tai yksityiskohtia. Huomasin, että suosin epäkeskoa asettelua, oikealle painottaen. Pidän rykelmistä ja rosoisuudesta. Pidän kukistakin, vaikka olen aina ihmetellyt, miksi niitä käytetään niin paljon skräppäyksessä! Ehkä siksi, että kukkia on niin hauskaa tehdä...Melkein kaikki on hieman vinossa ja aika suurpiirteistä, koska skräppään huvikseni enkä jaksa liikoja mittailla. Sivujeni tekstit ovat yleensä ajatuksia, joita kuva on herättänyt, eivät niinkään dokumentoivaa tekstiä kuvan tilanteesta.

Mikä ihaninta, löysin omien töideni joukosta paljon yksityiskohtia joista pidin, ja jotka herättivät halun tehdä lisää. En usko, että skräppäämiseni siis niin vain loppuu! Toivottavasti vuodesta 2012 tulee luova ja hauska vuosi!

Kill Bill vol. 3

2011-07-12T16:14:00.003+03:00

Ostin punaista glimmer mistiä Lontoosta. Ja sitten totesin, että en oikein osaa suhistella sillä nätisti, vaan kärsimättömänä saan aikaan ennemminkin teurastamotunnelmaa. Päätin, ettei se haittaa. Alunperin olin ajatellut tehdä tästä sivusta siistin ja graafisen, mutta Luova Prosessi liikkuikin toiseen suuntaan :D Tykkään siitä, että nykyään useat sivuni tulevat helposti tehdyiksi. Olen oppinut ettei kaikkia mieleen tulevia ideoita ole pakko tunkea samalle sivulle vaan voi antaa sivun tulla nopeasti valmiiksi.

Toisaalta olen ajatellut myös keksiä itselleni pikku haasteita, esimerkiksi tekemällä sivun jonkin tietyn koristeen tuomasta ideasta, tai vaikka laittaa 30 koristetta samaan sivuun, tai kymmentä eri kuviopaperia...loman jälkeen sitten!

Suomalaismiesten mökkieleganssia

2011-07-11T16:13:00.001+03:00

Askartelutarvikkeiden ostolakkoni ei ole pitänyt täysin. Ostin hieman tarvikkeita Lontoosta toukokuussa, ja nyt lankesin askartelukirjakerhon tarjoustuotteena pakkaukseen, jossa oli helmiä, kukkiensidontarautalankaa sekä jonkinlaista hämärää kreppipaperimaista teippiä, missä on aivan olematon liima, ja suloista leipurinnyöriä, joka oli aiemmin tänä vuonna hot ja pop monissa askartelublogeissa.

Tämä 6x12 -kokoinen sivu syntyikin hingusta laittaa heti uudet tarvikkeet töihin sen sijaan, että hilloaisin niitä kaapissa. Taustana on tuhoamastani valokuva-albumista ylijäänyttä ruskeaa kartonkia. Otsikko on taivuteltu kukkiensidontarautalangasta, siitä siis muodostuu sana "veljekset" jos ette saa selvää. Vihreä kreppiruttu on sitä outoa teippiä, jonka en kyllä usko toimivan alkuperäisessä tarkoituksessaan, tähänkin se piti ommella että pysyisi kiinni. Ötökkä on lahjana saadusta hopeanvärisestä tarra-arkista, joka ei sellaisenaan moneenkaan sivuuni toimi, mutta näin mustattuna leppäkertusta tuli koppakuoriainen. Muutenkin on taas sotkettu liituväreillä ja musteilla melko runsaasti - mutta tämä on siistiä verrattuna siihen, kun yritän käyttää glimmer mistiä! Siitä tuonnempana...

Taidehistoriallista odotusta

2011-07-06T10:42:00.000+03:00

Tämä sivu on odottanut valmistumistaan pitkään. Otin kuvan raskaustestistä odottaessani toista lastani kolme vuotta sitten, eli nyt ei tarvitse onnitella :D Fra Angelicon maalauksen kuvan säästin vanhasta taidekalenterista, koska se sopii aiheeseen: Mariakin on tässä välitilassa, ei ulkona eikä sisällä, ei vielä äiti eikä enää neitonen.

Sivussa on käytetty kahta kuviopaperia, joista alemman ostin alunperin skräpätäkseni taidehistorian opinnoistani. Pinkit kuviot on leikattu toisesta kuviopaperista. Lisäksi lempitarvikkeita, kuten tylliä ja liituvärejä. Tämä on yksi viime aikojen lempisivujani, koska vaikka toteutus on erilainen kuin alunperin ajattelin, tunnelma on minulle juuri se, mitä halusin.

Kahdelle pyörälle

2011-07-05T11:12:00.018+03:00

Sivu ilman kummempia selityksiä: ajan nyt prätkäkorttia ja skräppäsin siis siitä. Aihetta varten ostin toiveikkaana moottoripyörätarroja viime syksyn skräppäysristeilyltä. Tätä paperia (Jenni Bowlin?) olen käyttänyt usein muottina tehdessäni tämänmuotoisia sivuja, mutta nyt tämä piti jo käyttää ihan omana itsenään. Kaikki prätkäasiat tuntuvat olevan aina pääasiassa mustia, joissa on hiukan valkoista ja punaista. Miksiköhän?

Kaihomieltä ja nuoruusmuistoja

2011-07-04T11:12:00.000+03:00

Rakastan askartelua ja askartelublogeja, mutta inhoan syvästi bloggaamista. Jotain tapahtuu aina kesken postaamisen ja kaikki vaivalla räpeltämäni katoaa! Niinpä en ole juuri blogannut vaikka olen askarrellut muutamia kortteja ja skräppisivuja.

Usein skräppään aiheesta, jota olen ajatellut pitkään, ja saattanut mielessäni sommitella sivunkin jo pitkälle valmiiksi. Tämä sivu sai alkunsa siitä, että käteeni päätyi siivotessani tämä musta kartonki ja halusin tehdä siihen jotain! Etsin kuvan ja tein sivun ilman suurempia suunnitteluja. Koska sivu oli niin tilannesidonnainen, laitoin poikkeuksellisesti päivämääränkin sivuun. Ainakin jälkeenpäin muistan, milloin kuuntelin pelkkää Pink Floydia useiden päivien ajan...

Kodinhoitoa

2011-05-16T12:14:00.000+03:00

Edellisen postaukseni kopiopakista syntyi tällainen sivu. Minulla on outo tapa siivota keittiötä melko myöhään illalla: ei joka ilta, mutta toisinaan, yhtäkkisinä maanisina puuskina. Nimitän sellaista aina "Martha Stewart momentikseni", mistä sitten tuli sivunkin otsikko. (Tiedän, että M.S. on monille askartelijoille kauniiden tarvikkeiden synonyymi, mutta minusta hän on aina ollut hiukan pelottava tyyppi! Vaikka ovat ne tarvikkeet minustakin kauniita.) Otsikon pahvikirjaimet väritin Promarkerilla ja kiinnitin Glossy Accentilla. Sain käytettyä tähän paljon pahvikoristeita, jotka jäivät yli Intohimona skräppäys 2011 -tapahtuman Paperikeijun haasteesta. Ne eivät ole mukavuusalueellani, mutta juuri siksi niitä on kiva käyttää. (6/100.)

Lisäksi valmistelin gesson ja maalien kanssa papereita joihinkin tuleviin projekteihin. Nämä ovat alunperin vaikeiden paperien pussistani. Jostain syystä tekee mieli löytää tapoja käyttää juuri niitä papereita, vaikka minulla olisi kymmenittäin mielestäni oikeasti ihania?!

Takaisin kaappiin

2011-05-16T11:56:00.000+03:00

Askartelurintamalla on ollut hiljaista, enintään olen näperrellyt vähän koristeita joskus tai hiplannut papereita miettiväisenä. Miten ankeaa! Yhden synttärikortin sentään tein kolmikymppiselle naiselle (5/100?)

Kokosinkin nyt Counterfeit Kit Challengen innostamana toukokuun väärennettävän pakin. Pakki oli tosi vaikea, mutta sain kasaan joitain tarvikkeita, joissa oli mielestäni sama tunnelma. Tässä vielä kuva omasta pakistani, katsotaan mitä niistä syntyy!

Huomaan, että blogger on muuttunut jonkin verran, blogitoiminnot tuntuvat vierailta. Huoh.

Kymmenen lempitarviketta

2011-04-22T09:55:00.001+03:00

Xing ja Riikka virittivät hauskan pikku haasteen kymmenestä lempitarvikkeesta. Innostuin heti ja tein listankin, mutta nyt olen jo ehtinyt unohtaa, minne talletin listan...! Tässä siis hatusta vedettynä uusi lista.

Minun lempitarvikkeeni, satunnaisessa järjestyksessä:

1. Kuviopaperit. Rakastuin niihin jo ennen kuin aloin skräpätäkään! Aluksi vain ihmettelin niiden suurelta tuntuvaa, neliömäistä kokoa ja muotoa. Ja kun aloitin skräppäyksen, täysi 12x12 sivu tuntui liian isolta tehdä, joten tein 8x8 -sivuja. Minulla ei ole varsinaisia lempivalmistajia, enkä koskaan käytä tarkoituksella saman sarjan papereita.

2. Kaksipuolinen teippi. Nykyisin käytän pääasiassa Bilteman kaksipuolista, koska siitä saa helposti sopivan kokoisia paloja, mutta pidän myös valokuvien kiinnittämiseen myytävistä pikku neliöistä sekä erilaisista GlueDots -valmistajan teipeistä, joita sain ison kasan Leikkaa & Liimaa -tapahtumasta sponsorilahjoituksina.

3. Fiskarsin teräväkärkiset pikku sakset. Yhä enemmän leikkaan kuviopapereiden kuvioita ja teen itse kukkia, joten terävät pienet sakset ovat ehdottoman hyvät. Lisäksi kärjillä voi tehdä reiän haaraniittiä varten.

4. Haaraniitit. Välillä en ole käyttänyt niitä paljoakaan, mutta nyt alkuaikojen skräppäysrakkauteni on taas mukana melkein joka sivussa. Haaraniitti on sekä koriste sellaisenaan että tekninen ratkaisu siihen, miten saa painavia kierrätysroskia kuten rautalankaa, tai paksuja koristekerroksia pysymään kiinni sivussa.

5. Paperileikkuri. En ole tarkka skräppääjä ja silppuan usein silmämääräisesti mittailematta, mutta jossain vaiheessa aloin kaivata sitä ettei tarvitsisi aina leikata pikku saksilla isoja papereita. Käytössä on Fiskarsin leikkuri, jota myydään kaikkialla, mutta minusta se on huono. Se ei leikkaa ihan suoraan vaan siinä voi tulla jopa kahden millin heitto, ja terät tylsyvät nopeasti. Etsin parempaa vaihtoehtoa, mutta odotellessa sinnittelen nykyiselläni.

6. Nitoja. Tavallinen toimistonitoja ja värilliset niitit ovat mukana monessa sivussa, ja kiinnittävät asioita siinä missä haaraniititkin.

7. Musta kuulamustekynä. Ei siis kuulakärkikynä vaan sellainen kosteamusteisempi. Olen kirjoittanut niillä melkein kaiken teini-iän päiväkirjamaratoneista saakka, ja edelleen oma käsialani on luontevinta niillä kirjoitettuna. Käytän harvoin muunlaisia kyniä tarinoinninkaan kirjoittamiseen.

8. Liituvärit. Helppo tapa saada ohutta sävyvaihtelua paperien reunoihin tai mihin vaan! Minulla on ehkä 15-20 kirkkaan värin laatikko kotikäytössä ja lisäksi pienempi kuuden syysvärin paletti, jotka ovat kaikki runsaassa käytössä. Koska pelkään värinappien halkeamista kuljetuksessa, en uskalla ottaa tapahtumiin mukaan isoa laatikkoani ja tunnen oloni hiukan vajavaiseksi...

9. Aakkostarrat. Aluksi pidin niitä kerskakulutuksena. Sitten kuitenkin hurahdin niihin otsikoiden teossa. Lempiaakkostarroja en pysty nimeämään, pidän sellaisista jotka kestävät pientä runtelua, kuten värin vaihtoa ja hiomista.

10. Glossy Accents. Joskus jopa siinä käytössä mihin se varsinaisesti on tarkoitettu, eli kirkkaan lakkapinnan tekemisessä koristeeseen! Useimmiten käytän sitä kuitenkin teräväkärkisenä pikku liimana vaikka itsetehtyjen koristeiden kokoamisessa tai niin pienten juttujen kiinnitykseen, että teippi on liian suurta. Glossyn ainoa varjopuoli on pitkähkö kuivumisaika.

Listalle hinkuivat myös kynsiviila sekä neula, joita käytän distressaukseen, nauhat, kierrätysroskat sekä Spotify, joka on nykyään päällä lähes aina kun skräppään. Jopa niin, että kun katson tekemääni sivua, muistan usein mitä kuuntelin kun tein sitä...

Vaihtelua skräppäyksen lomaan

2011-04-19T14:56:00.004+03:00

Minulla on usein monta kirjaa yhtä aikaa meneillään. Olen jo pitkään ajatellut, että minun pitäisi tehdä kirjanmerkkejä itselleni, ettei kirjojen välissä olisi aina ties mitä lipareita. Olen myös ajatellut tehdä niitä pieninä sarjoina, pari kolme kerrallaan, ehkä samaan tapaan kuin ATC:eja tehdään. Tässä ensimmäiset kaksi.
Tekstit selittyvät vaalien jälkeisellä alakulolla. Värit tulevat lintukuviopaperin väreistä. Taustan oranssit ruudukot on tehty mustan huoparistikon taustapaperin päältä leimaillen ja vähän täsmennetty tusseilla. Reunoilla oranssia ja vihreää liituväriä. 4/100.

Suloista spanielille

2011-04-11T10:56:00.008+03:00

Tässä on selkeä pikku sivu, jonka tekeminen kuitenkin oli tosi tuskaa. Olin väsynyt ja huonotuulinen, ja sotkiessani kuivuneella skräppäysmaalilla onnistuin tuhoamaan ensimmäisen sivun ja kuvan. Halusin vaaleanpunaisen kaunokirjoitusotsikon mustalle paperille! Halusin kukanmuotoisen sivun! Ääh.

Sitten muistin embossausjauheet. En ole juurikaan embossaillut: aikanaan tein ensimmäiset kokeilut leivänpaahtimen kanssa, ja sehän nyt ei ole kovin mukavaa puuhaa. Ostin sittemmin kuumapuhaltimen, mutta jouduin säilyttämään sitä erillään muista tarvikkeistani ja unohdin koko kapineen. Nykyään se on helposti saatavilla askartelukaapissani. Aluksi leimasin otsikon sanan "iloinen" eri paperille, embossasin ja leikkasin irti. Hyvä. Sitten uskaltauduin kirjoittamaan ja embossaamaan suoraan sivuuni: sekin onnistui. Leimasin vielä koukeron paperin reunaan ja sekin onnistui. Lopputulos on mieleinen ja nyt vain ihmettelen, miksi en ole aikaisemmin muka uskaltanut tehdä kohokuviointia ja leimailuja suoraan skräppisivuihini!

Tekemäni sivu on suloisempi kuin useat sivuni. Se johtuu kuvassa olevasta hoitokoirastamme, joka asuu meillä muutaman kuukauden. Kuvitelkaa nyt pääkalloja noiden silmien viereen! Jotta ei olisi ihan liian imelää, kuuntelin vanhaa Annihilatoria sivua tehdessäni ;) Ja sivuhan on 3/100 omassa pikku projektissani.

Kevätihmiset älkööt vaivautuko!

2011-04-04T13:32:00.003+03:00

Yleisenä elämänasenteena en kannata negatiivisuutta ja vihaisuutta. Erään asian suhteen teen kuitenkin tietoisen poikkeuksen: Olen antanut itselleni luvan inhota kevättä niin paljon kuin jaksan! Maaliskuun voisi poistaa kalenterista ja universumista kokonaan. Energiani on tosi vähissä enkä esim. jaksanut skräpätä maaliskuussa oikeastaan ollenkaan, en edes mentaalisesti.

Halusin nyt kuitenkin palata lempipuuhaani, ja rangaistakseni kevättä ajattelin skräpätä aiheesta ja siihen sopi masentava vaaleansininen-musta-valko-harmaa -värimaailma. Taustapaperi oli vaikeiden papereideni joukossa (jo toisessa sivussa peräkkäin?!) mutta pääsi palvelukseen muotoonleikattuna. Otsikko on lainattu Sielun Veljien hienosta Kevät -kappaleesta. Lisäksi tunnelmaan sopi pitkään varjelemani Matti Pellonpää -postimerkki! Mustat kukat ovat napakkaa muovitettua kangasta, jotka päätyivät askartelukäyttöön rullakaihtimen kavennuksessa, ja musta metallikiehkura on jonkin paperilehtiön kierrettä. Kevät paljastaa kaikkea outoa lumen sulaessa, joten kierrätys sopii teemaan hyvin! Kannattaa valita vihollisensa hyvin - tätä sivua oli tosi hauskaa tehdä ;)

Niin, ja tämä oli siis 2/100.

Kollektiivinen vauvamuisto

2011-04-04T13:19:00.006+03:00

Berliinin eläintarhan kuuluisa jääkarhu Knut kuoli yllättäen maaliskuussa ja se tuntui surulliselta, sillä olin itsekin ihastellut Knutia pentuna. Berliininkuvieni jämien joukossa oli joitain kuvia Knutin esityksestä, ja viikonloppuna tein sivun aiheesta.

Skräppimojoni on viime aikoina ollut aika alamaissa, mutta välillä on tehnyt mieli hypistellä tarvikkeita. Olen leikellyt papereita muotoon ja tehnyt yhdistelmiä kuviopapereista. Tässä kehyksenä oleva ruudullinen paperi on tullut minulle jostain ja ollut vaikeiden papereiden joukossa odottamassa kohtaloaan. Nyt sille löytyi tarkoitus. Tarinointilappu puolestaan on vanhan passini ylimääräinen sivu: otin passin askartelukäyttöön, ja tarkoitukseni on skräpätä myös passi itse.

Sivu on myös 1/100: olen ottanut oman haasteen olla ostamatta lisää tarvikkeita ja toisaalta skräpätä enemmän. Niinpä ajattelin tehdä 100 sivua, korttia tai muuta paperiaskartelua minulla jo olevista askartelutarvikkeista ennen kuin ostan lisää. Poikkeuksen tähän tekevät maalit ja lakat, sillä haluaisin maalata enemmän skräppisivuihin ja ehkä kokeilla suihkuteltavia värejä ja gessoa, mutta varsinaisia skräppäystarvikkeita en aio nyt hetkeen ostaa. Lisäksi olen perustanut "100 asiaa joista haluan skräpätä" -listan, johon kirjoitan aiheita sitä mukaa kun niitä tulee mieleen. Olen myös ajatellut kokeilla skräpätä useita sivuja samasta kuvasta, siten että niihin tulee erilainen tunnelma ja eri tarina - mutta tästä lisää tuonnempana.

Muoks. En ole pohtinut kummempaa aikarajaa 100 tuotokselleni. Kuvittelisin, että tänä vuonna ei enää tarvitse shoppailla, koska en yleensä ole kovin tuottelias.

Kopiopakista

2011-03-14T12:02:00.003+02:00

Tein taannoin kopiopakin, mutta vasta nyt ehdin skräpätä sillä. Taustapaperi on itse tehty kahdesta eri kuviopaperista, mielestäni siitä tuli hauska ja teen näin varmaan uudestaankin. Raitapaperi tosin ei ollut pakissani, mutta on samaa sarjaa tapettikuvioisen kanssa. Myös lisukkeet ovat pääasiassa pakista, otsikkokirjaimet tosin tulivat Intohimona skräppäys -tapahtuman kirigamityöpajasta ja mainio pääkalloteippi on vaihdettu Pia K:lta.

Tennarit kaipasivat seurakseen hiukan ramopunk -asennetta, mutta tarrakirjaimilla tehtynä yy-kaa-koo-nee -teksti ei ollut riittävän rosoinen. Maalasin taustan käsinkirjoitettua tekstiä varten, ja samalla tulin sutineeksi otsikon pahvikirjainten keskelle ohuesti maalia. Lopputuloksesta tuli mukavasti enemmän käsintehdyn oloinen. Ruusuke sivun yläosassa on tehty kirjekuorista: tiedätte ne kirjekuoret, missä tulee vaikka laskuja tai pankin papereita. Niiden sisäpuoleen on yleensä painettu jotain kuviointia peittämään kirjeen sisältö. Olen jo pitkään halunnut käyttää niitä koristeiden tekoon, ja tässä on ensimmäinen versio kahdesta eri kuoresta sekä haaraniitistä.

Niin ja kengät, ne ovat kyllä tosi mukavat!

Arkistojen kätköistä

2011-03-06T15:30:00.008+02:00

Edellisen postaukseni jälkeen aloin miettiä, miten yleensä olen käsitellyt vaikeita, vaaleansinisiä thickersejä ja löysin pari julkaisematonta sivua, joissa olen käyttänyt niitä.
Ensimmäinen on sivu, jonka tein Leikkaa&liimaa -tapahtumassa viime kesäkuussa. Sivu on oikeastaan pari tälle sivulle, joka myös on skräpätty isäni jäämistöstä löytyneistä päiväämättömistä, epämääräisistä valokuvista. Vaaleansiniset kirjaimet on värjätty promarkereilla rusehtaviksi.

Allaolevassa 6x12 -sivussa ei poikkeuksellisesti ole tarinointia. Yritin kirjoittaa sellaista, mutta oikeita sanoja ei löytynyt. Niinpä skräppäsin vain kuvan, jossa olen työpaikkani katolla etsimässä vuotokohtia, sekä työpaikkani yläpohjasta löytyneen rautanaulan. Muistan itse, mitä ajattelin kaiken tuon tapahtuessa. Vaaleansinisistä kirjaimista tuli mielestäni kauniit, ja taustapaperin kukkien varret ovat samalla tavoin kaarella kuin 40-luvulla tojalevyyn lyöty naula.
Tässä vielä yksi sivu, joka on myös kivaa 6X12 -kokoa. Aloin tehdä tätä inspishaasteeseen, jossa piti olla muotoiltu paperin reuna, mutta sivu ei sitten ehtinyt valmiiksi siihen. Sivu valmistui vasta kesäkuun jälkeen, koska sivussa oleva lintu on leikattu Leikkaa&liimaasta saamastani paperista. Lehti kukan vieressä on tehty Xingin ohjeella.

Täysin pääkallotonta ja siistiä skräppäystä

2011-03-06T14:33:00.007+02:00

Lauantai-iltana teki mieli skräpätä, mutten ollut kovin virkeä. Päätin tehdä nopean 6x12 -kokoisen sivun ylijääneistä haastemateriaaleista. Päätin myös kokeilla erilaista tyyliä kuin yleensä: suuria kuviopaperipintoja, vähän yksityiskohtia, selkeä yleisilme. Englanninkielinen, VAALEANSININEN?! otsikko. Tämä sivu syntyikin tosi nopeasti! Skräppäisin varmaan hirmu vauhtia, jos tekisin aina tällaisia sivuja. Ja toisaalta, oli vaikeaa pidättäytyä lisäilemästä vähän sitä ja tätä oman käden jälkeä ja rosoa. Esimerkiksi lintu kaipaisi puhekuplaa, jossa sanottaisiin "Think outside the cage!" koska se sopisi sekä aiheeseen että englanninkieliseen otsikkoon...kirjaimina käytin viimeiset Leikkaa&liimaa -tapahtuman sponsorilahjathickersit, joista muokkailemalla sai nämä sanat. Vastoin tapojani en muuttanut kirjainten väriä vaan annoin niiden olla siisteinä. Laitoin jopa sivuun päivämäärän!

Tätä oli hauskaa tehdä, ja aikaa meni varmaan vain puolisen tuntia. Useimmiten sivuni vievät paljon enemmän aikaa. Koska skräppään vain omaksi huvikseni, ajankululla ei tavallaan ole väliä, mutta oli mukavaa saada nopeasti valmista. Kokeilen tällaista varmaan uudestaankin, vaikken usko että siitä tulee koskaan oma tapani skräpätä. (Ja jos joku ihmettelee valokuvaa, siinä on tyypillinen vähähiilihydraattinen aamiaiseni eli kahvi kermavaahdolla sekä mantelijauhoista tehty sämpylä oikean voin kera.)

Kirigamia ja painolastia

2011-03-04T23:51:00.004+02:00

Intohimona Skräppäys -tapahtumassa osallistuin Paperikeijun työpajaan, jossa Xing opetti kirigamitekniikkaa ja sen sovellutuksia skräppäyksessä. Työpajaan kuuluvat Jenni Bowlinin paperit olivat sellaisia, joita en itse luultavasti olisi hankkinut tässä vaiheessa, mutta olin kiinnostunut kokeilemaan. Printtasin muutamia vanhoja sukuvalokuvia juuri näitä papereita ajatellen.

En ehtinyt sitten skräpätä pajan materiaaleilla itse tapahtumassa, mutta päätin koota tämän sivun pääasiassa pajan paketista. Isot mustat pahvikirjaimet ovat tässä käsittelemättömiä, koska niiden ankaruus sopi siihen tarinaan, jonka tällä kertaa halusin skräpätä. Kaikki paperit ovat pakista, itse lisäsin vain tylliä, narunpätkän ja leimakuvasta tehdyn kalvosuurennoksen sekä hieman tussia ja liitua. Sivussa on kolme kirigamitekniikalla tehtyä muotoa: kehys, kuvan taakse jäävä tähti sekä kuvan päällä oleva kukkanen.

Sivun tarina taas menee terapiaskräppäyksen tai voimaannuttavan skräppäyksen puolelle. Olin ajatellut skräpätä periytyvästä henkisestä taakasta, mutta anteeksiantoaspekti juolahti mieleeni vasta sivua tehdessäni. Halusin antaa sen toteutua, ja sitä varten leikkasin kirjaimet alareunaan yhdestä pajan paperista.

Kuvan esittämä henkilö on kuollut jo 60 vuotta sitten ja hyvin harva enää elävä tunnistaisi hänet tästä, saati surffaisi askartelublogeissa. En siis tällä kertaa sensuroinut kasvoja. Myös tarina on niin universaali, että henkilökohtaisuudestaan huolimatta sekin ansaitsi päästä esille. Sotien vaurioittamien miesten jälkeläisten suruista voisi varmasti skräpätä albumeittain, ja vaikken sille tielle laajemmin aio lähteäkään, tämän sivun tekeminen oli itselleni mielekästä.

Tällaisilla tunnelmilla siis Jenni Bowlinin papereista :D Mitähän muille samat paperit saaneille on tullut mieleen?

Paperikeijun samat materiaalit -haastesivu

2011-03-02T11:00:00.004+02:00

Monessa blogissa on jo fiilistelty tämän vuoden Intohimona skräppäys -viikonloppua. Minullakin oli siellä mukavaa, mutta sen jälkeen vietetyt perhelomapäivät ilman tietokonetta ovat hiukan pudottaneet minut kelkasta. Nyt olen jälleen kotona ja voin ainakin julkaista tämän sivun, jonka tein Paperikeijun Samat materiaalit -haasteeseen. Sivu olikin ainoa, mitä sain kokonaan valmiiksi viikonlopun aikana!

Materiaalipaketti oli suloinen, mutta itselleni aika haastava. Skräppäsinkin muutaman vuoden takaisia kuvia Faces -etnofestareilta, jossa lasten omalla Small faces -alueella oli kaikenlaisia telttakatoksia ja lippusiimoja ja kaikki oli ihanasti hiukan rähjäistä. Päällystin mustat pahvikirjaimet yhdellä papereista, lisäksi käytin hiukan vihreää liituväriä reunoihin. Sivusta tuli oikein mieleinen. Pahoittelen lappusilla sensuroituja nimiä ja kasvoja - ehkä minäkin vielä joskus jaksan opetella kuvankäsittelyä...

Vielä kiitos kaikille blogituttaville askarteluseurasta!

Tavataanko Intohimona Skräppäyksessä?

2011-02-23T14:45:00.003+02:00

Tein itselleni nimilapun viikonloppua varten. Tällainen rinnuksissa sitten hillun ympäriinsä tai askartelen maanisesti pöytäpaikalla tajuamatta puhua kenellekään.

Mukaan pakkaan mahdollisimman vähän. Otan Viikko elämästä -albumin mukaan siinä vaiheessa kuin se on ja jatkan sitä - se ei ainakaan nyt ole vielä valmis - ja lisäksi osallistun yhteen Samat materiaalit -haasteeseen sekä yhteen työpajaan, joista molemmista siis tulee jonkin verran materiaaleja. Lisäksi otan skräpistämäni kuukausipakin. Eiköhän niistä jo riitä tekemistä! Kunpa vielä muistaisin etsiä kuvia mukaan...

Toivottavasti tulee tilaisuus jutella mahdollisimman monen blogitutun kanssa! :) NÄHDÄÄN!

Ensimmäinen skräpistetty kuukausipakettini

2011-02-21T12:38:00.003+02:00

Xing esitteli hauskan idean kuukausipakettien skräpistämisestä ja laittoi muutaman esimerkkipaketin skräppäyskeskustelupalstalle. Pia K:n lailla minäkin ihastuin Scraps of Darknessin pakettiin ja kokosin sen omista tarvikkeistani. Kas tässä paperit:
Ja tässä lisukkeet. Keltaisen ja vihreän kukan tein itse skräppipapereista, pinkki ja lila on koottu yksittäisistä huopakukista. Alkuperäisessä pakissa oli kerroksellisia ruusuja, mutta kokoluokka oli yhtä liioiteltu. Sydän-tyllineula syntyi helposti helmiäispäiseen nuppineulaan - näitä voisin tehdä paljonkin - ja mustavalkoiset leimat on tässä suurennettu printterillä, teen niistä piirtoheitinkalvolle kopion töissä jos ehdin. Lintuhäkkipaperista voi leikata sopivan palasen koristeeksi. Pörröinen lanka on neulelankaa.
Tällä lailla siis! Otan tämän skräpistetyn pakin mukaan Intohimona skräppäykseen, vielä pitää etsiä sopivia kuvia. Ja pitäisi tehdä myös nimikyltti tapahtumaan! Ja, niin, pitäisi koota loppuun yllättävän haastavaksi osoittautunut Viikko elämästä -albumi...hups...

Sivu ystävyyskoirasta

2011-02-01T09:58:00.005+02:00

Viikko elämästä -albumi on herättänyt kiinnostusta ja kommentteja muissakin askartelijoissa. Kivaa! Purin juuri kamerasta ensimmäisen päivän kuvat, ja huomasin että sellaisia asioita jäi kuvaamatta, mitä periaatteessa olisin halunnut dokumentoida. No, on kuusi päivää jäljellä kuvaamista ja muistiinpanojen tekemistä varten. Albumin lopullinen kokoaminen tapahtuu vasta ensi viikolla.

Skräppäsin loppuun sivun, jonka aloitin 16.1. Jyväskylän askartelutapaamisessa. Olen pitkään halunnut skräpätä tämän kuvan (koiran omistaja antoi luvan julkaista kasvotkin :D), ja on kivaa että sain samalla käytettyä vaikeita tarvikkeita varastostani: lahjaksi saamaani salmiakkiruutua tekevän leikkuria sekä jo 2008 ostamiani siirtokuvia, joiden laatu ei ole oikein tyydyttänyt. Siirtokuvat eivät ole minun juttuni askartelussa - hassua sinänsä, koska rakastin niitä lapsena. Ehkä kymmenet Kalkitos -arkit saivatkin raaputuskiintiöni täyteen jo 80-luvun alussa?

Project Week

2011-01-28T09:19:00.003+02:00

Moni suomalaisaskartelija on nyt alkanut tehdä Project Lifea ja olen seurannut sitä uteliaana. Tekeillä on tosi hienoja albumeita, joista on varmasti iloa vielä vuosienkin päästä! Itseäni varten se ei kuitenkaan ole, koska skräppääminen on minulle itseilmaisua ja viihdettä ilman sen syvällisempää tarkoitusta tai deadlineja. Luulen, että ahdistuisin Project Lifen kokoamisesta liikaa.

Arjen dokumentointi on kuitenkin hienoa ja kullanarvoista. Minua on kiehtonut ”Viikko elämästä” -albumin tekeminen siitä asti, kun näin Sannikan tavattoman hienon albumin. Viikko on sen mittainen pala elämästä, jonka minäkin jaksaisin dokumentoida, ehkä jopa pari kertaa vuodessa tai parin vuoden välein tms.

Pari viikkoa sitten juttelin aiheesta Taru76:n kanssa. Tarun ehdotuksesta päätimme pistää pystyyn oman pienen haasteen: teemme tahoillamme albumit, ja Intohimona skräppäys -tapahtumassa sitten esittelemme toisillemme sen, mitä siihen mennessä olemme saaneet aikaan. Ideana siis on saada deadlinesta hieman tsemppiä sellaiseen mukavaan asiaan, mistä muutenkin on haaveillut!

Tätä projektia minunkin piti hieman jo suunnitella etukäteen! Päätin koota albumin A5 -kokoiseen kansioon, jonka otin joskus työpaikan hylkytavaroista. Joka päivälle tulee oma aukeamansa, jonka toinen sivu on kartonkia ja toinen muovitaskuja, joihin voi pistellä pienempiä lappusia. Nämä varsinaiset sivut ovat keskenään samankokoisia. Lisäksi aukeamien väliin voi pistää pienempiä sivuja tietyistä aiheista. Pohdin, tekisinkö värimaailmasta ja tyylistä yhtenäisen, mutta se ei tuntunut hauskalta, joten eri aukeamat ovat keskenään erivärisiä ja -tyylisiä.

Yritän ottaa kuvia ja tehdä muistiinpanoja ainakin seuraavista asioista:

miltä näytämme nyt, miltä kotimme näyttää
viikkorytmi: koululaisen lukujärjestys, kaikkien harrastukset, keitä tapaamme
mitä kaksivuotiaamme puhuu tällä hetkellä - muuttuu tosi nopeasti!
mitä luemme, mitä kuuntelemme ja katsomme tv:stä, Spotifysta ja Youtubesta jne.
mitä syömme, miten käymme kaupassa, tiskaamme, siivoamme ja pyykkäämme
auto, polkupyörät (aikuiset pyöräilevät myös talvella), pienen rattaat, puhelimet, tietokoneet
mille nauroimme, mistä riitelimme, mistä puhuttiin
koululaisen koulukirjat ja läksyt

Olisi myös mukavaa saada talteen näytteitä muidenkin käsialasta, kauppalistoja ym. arjen pieniä lipareita. Ja yritän saada muutkin ottamaan valokuvia. Olen päättänyt tallentaa ensi viikon. Minun piti tallentaa jo tämä viikko, mutten ollut suunnitellut etukäteen ja niinpä se karkasi käsistä!

Viikko elämästä -haasteemme on avoin kaikille, joiden tekee mieli kokeilla! Albuminhan voi koota juuri niin kuin haluaa: voisi olla myös kivaa tallentaa vain yksi asia jokaisesta päivästä ja tehdä tosi minimalistisen version. Mahdollisuuksia on rajattomasti. Olisi kivaa nähdä muidenkin versioita! Jos ei ole tulossa juuri tuohon Intohimona skräppäys -tapahtumaan, se ei haittaa, ajatuksia tai tekeillä olevia albumeita voi esitellä blogissaankin. Julkaisen omani blogissani sitten IS:n jälkeen. Nyt juuri en ole pysyä nahoissani, koska olen niin innostunut! Menenkin tästä silppuamaan paperia.

Vaihteeksi karumpaa

2011-01-22T22:33:00.002+02:00

Lainasin joskus kameraa nörttiveljelleni. Kun hän palautti sen, muistikortille oli jätetty minulle kuva, jossa hän poseeraa Star Wars -julisteensa edessä. Ikään kuin Darth Vader ajaisi häntä takaa! Teetin kuvan ajatellen, että skräppään joskus siitä, millainen hauska nörtti hän on.

Nyt sitten riehaannuin sotkemaan. Sivussa on kolmea kuviopaperia, kirjaintarroja, punchinellaa, sirkkarenkaita ja haaraniittejä, mustetta, akryylimaalia, glittermaalia, työkalukaapista kaivettuja prikkoja, sähköteippiä, maalarinteippiä, revittyä pakkauskartonkia, säilykepurkin kansi ja kierrelehtiön kierre. Muistinkohan kaiken? :D Ei kangasta, huopaa tai pehmeitä elementtejä. Ehdottomasti ei kukkia!

Leimailin sekä oikeilla leimoilla että pahvinpalan reunalla, eli toteutin aiettani leimailla enemmän sivuihini. Kokeilin maalin levitystä niin sormella, pahvinpalalla kuin neulallakin. Ja käytin paljon sirkkarenkaita, joiden käyttöä olen myös päättänyt lisätä! Lisäksi nörttiteemaan sopi käyttää kaikki mustat x-kirjaimet ja miukumaukut, joille ei tavallisesti ole käyttöä. Nautin todella sivun kasaamisesta, ja ajattelin koko ajan: mitähän seuraavaksi laittaisin? Mutta puoliltaöin huomasin, ettei sivuun mahdu enempää ja muutenkin alkoi jo väsyttää. Sivusta tuli sotkuinen, hilpeä – ja tosi painava, koska siinä on niin paljon metallia!

Harmi, ettei ilme näy. Olen kuitenkin päättänyt, etten julkaise naamoja netissä, vaikka sivut siitä hiukan kärsivätkin.

Täytetty muoto

2011-01-20T13:20:00.009+02:00

Aikanaan ostin innoissani skräppäystarvikkeita ja ihania papereita, mutten sitten oikein raskinutkaan käyttää niitä, vaan vain varastoin ja haaveilin. Nyt olen onneksi päässyt eroon siitä piirteestä - muiden blogeista olen huomannut, että ihanuuksien jemmaaminen on yleisinhimillistä :D Mutta vielä ihanampaa on, kun saa käyttää lempitarvikkeita ja sitten katsella niitä osana valmista sivua! Taustan ruudullinen October Afternoonin paperi on juuri tällainen pitkään jemmattu herkku: sen toisella puolella on erittäin söpöjä taloja, ja alunperin taisin hankkia paperin ajatellen "onnea uuteen kotiin" -kortteja. Onneksi silppulaatikkoon pääsi vielä palanen!

Skräppäystä aloittaessani olin myös mieltynyt haaraniitteihin, mutta nykyään en tule käyttäneeksi niitä. Olen päättänyt, että nyt niitäkin täytyy alkaa taas käyttää pois. Tähän sivuun sain uppoamaan peräti 11 kpl! Sama asenne pitäisi ottaa käyttöön sirkkarenkaiden kanssa...lisäksi käytin sivussa ruohikkona purettua verhokangasta, johon sain idean viime viikon ompeluissani. Heti teki mieli tehdä jokin kesäinen sivu, jossa voisi käyttää ruohoa.

Pidemmittä puheitta, tässä osallistumiseni 142. inspikseen, jossa piti laittaa kaikki sisältö muodon sisään. Tämän valokuvan sisältö houkutteli käyttämään selkeää perusympyrää, jotta ulkopuolelle pilkottava pikkujalka pääsisi oikeuksiinsa.

Jyväskylän askartelutapaaminen

2011-01-17T12:15:00.004+02:00

Ihana Pipaiita järjesti askartelutapaamisen Jyväskylässä. Oli loistavaa päästä kerrankin tapaamaan muita paperiin hurahtaneita kotikulmilla! Paikalla oli mahdollisuus myydä omia tarpeettomiksi jääneitä tarvikkeitaan, nyyttärieväät, tilaisuus kokeilla kohokuviointilaitteita ja leikkureita sekä tietenkin askarrella ja puhua siitä.

Itse tein pieniä ostoksia ja skräppäsin. Sain yhden sivun valmiiksi ja toisenkin aika pitkälle: 1,5 valmista sivua tuntuu olevan vakiomääräni askartelutapaamisissa! Sivun aihe on jälleen arkinen, pieni ajatus: äidin epätoivon huokaus siitä, miten 8-vuotiaan itsepäisen tyttären teini-ikä tulee olemaan käsittämätön haaste, kun jo nyt on niin kova vääntö kaikesta. Sivun taustapaperina on mm. sininen paperi, jonka sain jostain lahjoituksena. Sen toisella puolella on värikkäitä palloja, joita ajattelin voivani käyttää, mutta käytinkin nyt tämän sinisen puolen vaikkei se ole ollenkaan oma värini! Muista tarvikkeista haluan mainita Basic Greyn die-cutit (mitä ne ovat suomeksi?!) jotka ostin tapaamisen kirpparipöydältä, sekä hauskan puolalaisen postimerkin, jonka olen ottanut talteen nuorena saamastani kirjeestä. Lisäksi sekä valokuvaa että koko sivua on kulutettu ja naarmutettu neulalla, saksilla ja kynsiviilalla.

Vuoden ensimmäinen flunssa, vuoden ensimmäinen sivu

2011-01-05T10:20:00.003+02:00

Tässä sivussa halusin toteuttaa impulsiivisuutta ja art journaling -henkeä. Olen pitkään halunnut leimata kuplamuovilla, nyt jopa tein pienen leimasimen nitomalla palan kuplamuovia pahvinpalaan. Horuksen silmä -leimasimen kaiversin kesällä tyttäreltä kähvelletystä disneypyyhekumista (hänelle jäi vielä useita). Roiskeet on tehty vesivärillä ja pensselillä. Olisin halunnut siksakata paperisuikaleet ja nauhat ompelukoneella kiinni, mutta se tuntui nyt flunssan sumentamana liian raskaalta operaatiolta.

Sivu ei ole mullistava, mutta olen itse siihen tyytyväinen: se on pieni, yhden illan juttu, pinnallinen ja arkinen, vähän kuin päiväkirjamerkintä väsyneenä. Ihanaa, että skräppäyksestä on tullut niin pientä ja helppoa, että sitä voi tehdä kipeänäkin. Ainoa, mikä harmittaa, on valokuvaamisen vaikeus tähän aikaan vuodesta. Todellisuudessa sivu on hyvin lämpimän oranssi, reunoilta ruskea ja punainen.

Kuinka humanisti järjesti paperinsa

2010-12-30T13:51:00.005+02:00

Skräppipaperini olivat kaaoksessa ja sopivan paperin etsiminen oli hankalaa. Niinpä järjestin paperit ryhmiksi isoihin minigrip -pusseihin. Sopivan ryhmittelyperusteen keksiminen tuotti kuitenkin päänvaivaa. En ajattele papereita valmistajan mukaan, eikä värienkään mukaan jaottelu ole helppoa, koska monet paperit ovat niin kirjavia ja usein jopa kaksipuoleisia, että on vaikeaa sanoa mikä väri olisi oleellisin.

Päädyinkin järjestämään paperit tunnelman ja omien mielikuvieni mukaan. Niinpä minulla on nyt seuraavasti nimikoidut paperiryhmät:
- groove
- kodikas vintage
- sarjakuvamainen
- herkkä, Aasia
- MV+punainen, graafinen/goth chic
- orgaaninen, maanläheinen
- girly girl
- yksivärinen
- vaikeat.

Vaikeat ovat virheostoksia, ilmaiskylkiäisiä tai alkuaikojen hankintoja, jotka eivät vastaa nykyistä makuani. Niillekin voi kuitenkin löytyä käyttöä koristeiden teossa tai korttiaskartelussa hyvin toisentyylisille ihmisille tms. joten en vielä laita niitä eteenpäin. Lisäksi minulla on erikseen laatikossa erikokoiset silput, mutta niitäkin voisin ihan hyvin laittaa mukaan näihin tunnelmapusseihin, koska käytän usein pieniäkin paloja. Voisin myös kasvattaa tunnelmapusseja pakkien suuntaan ja laittaa niihin esim. nauhoja ja muita koristeita. Ehkä joskus.

Pussista "girly girl" poimin paperit sivuun, joka luultavasti jää tämän vuoden viimeiseksi. Sen myötä totean, että skräppäystyylini on tullut helpommaksi, luontevammaksi ja vapautuneemmaksi, ja että rakastan sotkemista ja tuunaamista. Otsikon kirjaimet olivat alunperin rumanpunaisia ja keskenään erisävyisiä, joten hioin alkuperäisen värin pois, väritin muutamaan kertaan Promarkereilla ja lopuksi tein pilkut Galaxy Marker -tussilla, joka on maalimainen ja näkyy tummillakin pinnoilla. Tätä sivua olisi ollut mukavaa tuhertaa vielä pitempäänkin ja lisätä koristeita, mutta sitten en ehkä olisi ehtinyt julkaista sitä enää tänä vuonna. Sivu on mielestäni valmis näinkin. Ja aina tulee uusia sivuja ja uusia tilaisuuksia sotkea, silputa ja koristella.

Teksti näkyy huonosti, joten kerron sen tässä: "Lokakuussa 2010 lapseni keinuivat Villa Cawénin pihalla Korpilahdella. Ja samassa muistin, että omakin lapsuuteni oli juuri tuollaista. Ei ikuinen kesä, vaan yksi pitkä arki, jossa sadepäivinäkin keinuttiin, vaikka sitten kumppareissa."

Luovaa ensi vuotta kaikille askartelututuille! Kiitos kaikille jotka ovat käyneet kommentoimassa!

Rakkautta ensi silmäyksellä

2010-12-23T17:47:00.003+02:00

Tämän viikon inspiksessä aiheena oli suhde muotiin. Pidän vaatteista, mutta niiden ostaminen on tylsää ja tuskallista ja pintamuodin koen usein lähinnä vaivaannuttavana. Niinpä ajattelin, etten osallistuisi tällä viikolla - kunnes huomasin jääkaappini ovesta ihanan pikku lehtileikkeen, tikkuaskin kokoisen kuvan kirja-arvostelusta. Ja niin sitten tein pikaisen sivun hameesta, johon rakastuin niin että yritän valmistaa sen, vaikka siihen tulee menemään kymmeniä työtunteja. Pikku hiljaa!

Otsikko on lainattu The Doorsin kappaleesta. Kirjaimet ovat viime kesän Leikkaa&Liimaa -sponsorilahjoituksena tulleita vaaleansinisiä foam-thickersejä, joista ensimmäinen ajatukseni oli "Mitähän minä teen näillä?" koska vaaleansininen on minulle vaikea väri. Olen kuitenkin käyttänyt melkein kaikki, koska niitä on helppo värittää Promarkereilla toisenlaisiksi ja ne ovat helppoja muokata ja leikata. Itse asiassa voisin ostaa lisääkin - ja vaikka vaaleansinisinä!

Joulukortteja ja askarteluolosuhteita

2010-12-17T22:38:00.003+02:00

Monena vuonna olen tehnyt joulukortteja pienen sarjan jollain tietyllä idealla. Tänä vuonna ei huvittanut, vaan tein kortteja silloin tällöin pieneen askartelunälkään ja kokeilin niissä erilaisia pieniä juttuja ja koristerykelmiä niistä tarvikkeista, mitä kotona sattui valmiina olemaan. Halusin myös kokeilla hiukan uusimpia tarvikkeitani, jotka sattuivat olemaan halloweenmallistoa - onneksi on pääkalloista pitäviä ystäviä! <3

Alemmassa kuvassa on yleisnäkymä tuoreesta askartelukaapistani. Se on ihan vain Ikean vaatekaappi, jossa on hyllyjä ja liukuvia laatikoita. Työtason alla olevaan laatikkoon leikkautin Etolassa tms. akryylilevyn päälle, jolloin se on ulosvedettävä työtaso. Sopii kevyeen paperiaskarteluun hyvin.

Paperiaskartelutarvikkeiden lisäksi kaappiin ovat vähin erin muuttaneet myös muut askartelu- ja käsityötarvikkeet ym. henkilökohtainen säläni. Kotimme viihtyisyyden ja siivottavuuden kannalta on mukavaa, kun ne eivät enää vyöry epämääräisinä nyssäköinä ympäri asuntoa. Ja minulle on mukavaa, että kaksivuotiaani ei pääse enää levittelemään ja repimään tarvikkeitani, kun ne ovat ovien takana! Oviin on olemassa vetimet, mutta päätin etten asenna niitä vielä, joten lapset eivät saa kaappia auki. Kaapin takalevyyn porasin sähköaukon jatkoroikkaa varten, jotta kaappiin sai printterin, valaisimen ja lapsiturvallisen paikan läppärille silloin, kun sitä ei käytetä. Kaapin sisustaminen on vielä kesken, mutta nyt voin vähitellen kokeilla inspiroivia askartelutarvikkeiden järjestämisideoita, joita syksyn mittaan on ollut ilmassa!

Yksivärinen kokeilu

2010-11-19T09:54:00.003+02:00

Olen jo pitkään halunnut kokeilla ihan yksiväristen sivujen tekemistä. Valitsin ensimmäiseen sivuun itselleni epämukavan värin, vaaleansinisen. Taustapaperi on joskus tullut lehtiön mukana ja jäänyt pyörimään turhana, nyt se pääsi hiomapaperoituna käyttöön. Koska mummoni piti vaaleista väreistä ja hempeistä kukkakoristeista, tuntui luontevalta tehdä tällainen sivu hänestä.

Melkein kaikki kukat sekä otsikon kirjaimet on käsitelty vaaleansinisillä Promarker- ja Copic -tusseilla. Sain ne ihanasta Leikkaa&Liimaa -tapahtumasta sponsorilahjoituksina, kuten myös vaaleansinisen nauhan. (Kaikista niistä mietin saadessani, että mitä ihmettä minä näillä teen, eivät ole minun värisiäni!) Tusseilla on kuitenkin ollut paljon käyttöä nimenomaan tuunaamisessa. Xingin innostamana tulin myös valmistaneeksi kukkia leimaamalla: kuvan kaksi pientä kukkaa on leimattu, leikattu irti, sotkettu vielä hiukan tusseilla ja blingblingattu. Lisäksi kuvan ympärillä oleva valkoinen nöyhtä on tehty purkamalla lahjakassin narua. Kaiken kaikkiaan sivusta tuli itselleni mieleinen; olen iloinen, että uskalsin kokeilla vaaleansinistä!

,

Leiska tai henki!

2010-10-28T11:35:00.003+03:00

Perheessämme on flunssakierre, joka on pitänyt minut äitinä tiukasti jälkikasvun palveluksessa. Kaikki, joilla on omia lapsia tai ainakin mielikuvitusta, tietävät miten jossain vaiheessa siihen menee hermot. Eilen illalla oli jo sellainen olo, että vaikka väsynyt taapero hajottaisi koko talon, nyt minun on pakko saada askarrella tai käy huonosti! Niinpä perheen mellastaessa ympärilläni huitaisin kasaan sivun, joka oli päässäni syntynyt jo melko valmiiksi ennestään. Mentaaliskräppään nykyään paljon.

Tässä sivussa uutta minulle on ompelukoneen käyttö, koska olen ajatellut että ompelu skräppäyksessä ei ole minun juttuni, vaikka ihailen sitä kovasti muiden töissä. Mutta siihen ei lopulta mennyt kauaa aikaa, ja ommel kummasti ryhdistää mustavalkopinkin sivun! Kiekurat, lehdet ja kukat sekä tarinointilappu ovat edellisenä iltana raapusteltuja - koristekokeiluita on kiva tehdä silloin, kun ei jaksa mitään isompaa. Kuva on minulle rakas, siinä mummoni pitää ensimmäistä kertaa sylissään nuorempaa lastani. Siispä sivu menee myös kategoriaan "Mene nyt tiehesi riiviö, että saan rauhassa skräpätä siitä miten suloinen olet."

Kun pahvinpala potkaisee takamukselle

2010-10-23T14:31:00.003+03:00

Yksi aihe, josta olen pitkään halunnut skräpätä, on tarot -kortit, joihin ihastuin jo lapsena mummolassa. Nykyään minulla on oma pakka, jota käytän toisinaan kun pohdin jotain asiaa: en usko ennustamiseen, mutta kortit tarjoavat toisen, usein yllättävän näkökulman ja kannustavat ajattelemaan laajemmin. Joskus taas vedän päivän kortin, joka on vähän samantapainen kuin päivän aforismi. Usein kortit ovat pieniä ja arkisia, mutta eilen sain nenilleni. Vedin dramaattisen kortin, joka oli erittäin ajankohtainen. Päätinkin tehdä siitä sivun, jotta muistaisin kortin viestin ja koettaisin ryhdistäytyä. Muutoksia elämässä ei pidä pelätä, vaan niihin pitää tarttua rohkeasti.

Pieni hengenveto

2010-10-01T22:24:00.002+03:00

Terapiasivu omaan ei-kovin-vakavaan 6x12 albumiini. Teki mieli ikuistaa ristiriitani rauhoittumisen ja uteliaisuuden välillä, koska jälkimmäinen saa minut esimerkiksi opiskelemaan avoimeen yliopistoon silloin, kun todella tarvitsisin edellistä.

Skräppäysristeilyllä syntynyttä

2010-09-30T09:30:00.004+03:00

Olin mukana viime viikonlopun skräppäysristeilyllä ja se oli hirmu hauskaa. Kukaan lähipiirissäni ei skräppää, joten oli kivaa tavata blogituttuja livenä ja jutella estottomasti muovitaskujen hankintapaikoista, tarvikemieltymyksistä ja mistä nyt ikinä skräppäämättömät tuttavat eivät jaksaisi tai edes osaisi keskustella. Lisäksi oli tietenkin hauskaa skräpätä yhdessä! Osallistuin samat materiaalit -haasteeseen, ja tässä on sensuroituna minun sivuni. Valokuva otettiin viime kesänä Ähtärin eläinpuistossa, ja mieheni ja lapseni näyttävät kuvassa sekä itseltään että hyvin onnellisilta - sen lisäksi että näyttävät karhuilta! Yksi lempi-iltasatujamme on Pikku karhu -kirja, jonka kaikki tarinat alkavat tässä sivussa käyttämälläni tekstillä. Sivun koko on 8x8 koska se tulee lapseni albumiin.

Toinen risteilyllä valmiiksi saamani sivu kertoo joitain niistä asioista, miksi haluan asua kaupungissa. En sensuroinut bussikuskin kasvoja koska kyseessä on vain satunnainen, kadulla ottamani tilannekuva: olisiko kuitenkin pitänyt? Vaikka ostossaalis Tukholman askartelukaupoissa jäi aika pieneksi, en ole pahoillani. Minulla on jo nyt enemmän tarvikkeita kuin koskaan ehdin käyttää, ja matkan parasta antia oli joka tapauksessa tuntea kuuluvansa outoon kulttiin, joka viettää aikaansa laivalla! selvin päin! kokoustiloissa askartelemalla! Aivan ennenkuulumatonta ruotsinlaivalla! :D

Lähes paperiton kesä

2010-09-01T15:00:00.003+03:00

Syksy tapahtumineen on alkanut, ja tekee mieli palata blogin ja askarteluyhteisön pariin. Kesä oli kuuma ja askartelin tosi vähän paperin kanssa. Nyt kun mietin, tuliko tehtyä mitään luovaa, niin tulihan sitä: Tein vaatteet itselleni ja miehelleni keskiaikaisiin häihin (skräppään toivottavasti niistä joskus) ja autoin ystävääni rakentamaan korsetin crop-a-dilella :D

Turmelin tyttäreni disney-pyyhekumeja kaivertamalla niistä leimasimia

ja opettelin virkkaamaan pyörylöitä nähtyäni värikkään hameen erään kirjan kannessa. Tästä lisää tulevaisuudessa!

Kortteja

2010-04-25T10:44:00.000+03:00

Yksi takuuvarma asia, joka saa askartelijan heräämään koomastaan, on se, että tarvitaan korttia johonkin tilanteeseen. Tässä siis pari: ensimmäinen on "Parane pian" -kortti, jonka lähetin suklaalevyn kera polvileikkauksesta toipuvalle miehelle. Miesten kortit ovat korttiharrastusblogeissa usein erityisen huomion kohteena sikäli, että miehille ei voi laittaa yhtä ylettömästi kukkia ja muuta sievää kuin naisille, lapsille ja vanhuksille. Tässä minun ratkaisuni asiaan. Ruutupaperia, ronskia musteella tuhrittua aaltopahvia ja kala. Kortin saaja harrastaa kalastusta.Vauvakorttejakin tunnutaan tarvitsevan usein. Tässä on kortti tyttövauvan perheelle, ja koetin tehdä siitä tytön näköisen ilman vaaleanpunaisuutta. Halusin myös kokeilla tätä kolmiosaiseksi haitariksi taittuvaa korttimuotoa. Se onkin tosi hauska, koska kaikki ei näy kerralla. Paperin taustapuoli on punainen, ja suljettuna näkyy mukavasti läpi sydämenmuotoisista rei'istä.Toivotukset kirjoitin tuohon tyhjään punaiseen tilaan vaunujen viereen.

Tässä vielä koko komeus avattuna. Näytti pirtsakalta vastaanottajien vaaleanpunaisen korttimeren keskellä! Ihan oikeasti pöydällä oli varmaan 30 korttia, joista tämä oli ainoa ei-vaaleanpunainen! Itsetehtyjäkin oli aika vähän. Vaikka askartelu, kädentaidot ja tuunaus tuntuvat olevan pinnalla, yllättävän vähän lopulta näkee mitään itse tehtyä.

Elonmerkkejä

2010-04-25T10:38:00.000+03:00

Viime aikoina olen tullut askarrelleeksi vähän ja julkaisseeksi vielä vähemmän. Yritän nyt ryhdistäytyä: tässä yksi huhtikuinen sivu, jonka tein muuten vain. Paperi itsessään oli jo aika koristeellinen, joten halusin jättää tyhjääkin tilaa sivuun. Lisäksi halusin kirjoittaa suoraan sivuun, koska teen sitä aika vähän.

Ultimaattinen idoli

2010-03-17T21:39:00.001+02:00

Inspishaasteessa tallennettiin tällä kertaa fanitusta. Päätin omistaa sivun lapsuuteni ensimmmäiselle idolilleni, jonka sädekehää eivät ole täysin himmentäneet myöhempien aikojen kaameat romanttiset komediat tai yhteenmuutto inhoamani Ällö McBealin kanssa.
Valmiista sivusta tuli kovin värikäs, kirjaimia piti vähän tehostaa kasteltavilla puuväreillä (joo, niille on joku oikeakin nimi jota en nyt juuri muista) jotta ne erottuisivat taustasta.
Kuvat on pikapikaa töissä googlattu, ne eivät ole parhaita mahdollisia ja vieläpä tavallisella tulostuspaperilla, mutta ei sitä nyt töissä ihan kauheasti kehtaa mitään ukkojen kuvia printtailla joten näillä mentiin.

Oli kivaa skräpätä pitkästä aikaa. Askartelumateriaalini ovat tosin evakossa olohuoneen lipastonlaatikossa joten tekeminen on hiukan hankalaa. Pian saan kunnollisen askartelutilan, mutta siitä skräppään tuonnempana. Olen kyllä huomannut, että monessa muussakin askartelublogissa on viime aikoina ollut aika hiljaista. Lieneekö kevätväsymystä vai teroittavatko kaikki kynsiään Ikaalisiin?

Minäminäminä-kirja?

2010-02-09T21:09:00.001+02:00

Minulla on meneillään keski-ikäistyville naisille tyypillinen painonpudotusvaihe, ja jotta saisin todella sitouduttua muutokseen, halusin käsitellä asiaa myös luovasta näkökulmasta. Ensin ajattelin art journal -tyyppistä juttua, johon maalaisin ja piirtelisin, mutta päätinkin tehdä scrapbooking -albumin aiheesta ja käsitellä varsinaisen painonpudotuksen lisäksi suhdetta itseeni, kehooni ja maailmaan yleensä tarpeen mukaan. Eräänlainen minä-kirja siis ehkä, mutta hyvin kärttyisellä ja maanläheisellä tavalla.
Minulla ei ole varsinaista omaa tyyliä skräppäyksessä, lähinnä olen toistaiseksi kokeillut asioita joista pidän. Tässä teema-albumissa aion kuitenkin tehdä värikästä, ronskia ja hiukan sarjakuvanomaista jälkeä. Ideana on toimia nopeasti, impulsiivisesti ja ilman turhaa itsesensuuria. Aion maalata ja piirrellä sivuihin, ottaa rennosti ja pitää hauskaa! Otan tuonnempana myös kuvia albumia varten, mutta tässä valokuvana toimivat ylimääräiset uudet passikuvani, joista tuijottaa maanantaiväsynyt ylipainoinen nainen (tässä toki sensuroituina).

Sivun kooksi valitsin 6x12, joka on kiehtonut minua jo pitkään. Asiaa on hidastanut sopivan albumin puute, mutta nyt olen tekemässä albumiakin itse. Lisää aiheesta kunhan sivuja tulee!

Tyypillistä tarveaskarteluani on tehdä nopeita pikkulahjoja. Ystäväperheen lapsi toivoi synttärilahjaksi rahaa johonkin mystiseen säästökohteeseensa, mutta koska rahakuori olisi tuntunut tylsältä, tekaisin rasian ja ostin kukkakorun kyytipojaksi. Itse raha on diskreetisti rullalla rasian takaosassa.

Alkaneen vuoden askartelufiiliksestä

2010-01-22T13:24:00.001+02:00

Monet askartelijat ovat valinneet uuden vuoden kunniaksi voimauttavia sanoja tai teemoja. Itse en osaa kiteyttää askartelutavoitteitani yksittäiseen sanaan, mutta haluaisin
- tehdä enemmän itse koristeita ja tuunata oudoista roskista askartelutarvikkeita
- laajentaa ja syventää scrapbookingini teemoja
- kokeilla uusia tekniikoita ja kaikenlaisia uusia ideoita
- käyttää enemmän omaa käsialaani ja muutenkin oman käteni jälkeä

Tässä on sivu, jossa olen hiukan toteuttanut osaa tavoitteista: tallensin erään tragikoomisen perheasian ja käytin omatekoisia koristeita. Minulla on paljon isältäni jääneitä epäselviä kuvia, joissa hän kantaa ties kenen sukulaisensa arkkua hautajaisissa. Ajattelin heittää kuvat pois, koska niillä ei tuntunut olevan merkitystä minulle, mutta sitten tajusin, että vaikken tunnekaan vainajia tai muita sukulaisia kuvissa, niihin tallentuu tietty aspekti isäni elämästä.
Otsikon yksi sana on kirjoitettu tussilla ja sitten vedin päälle Glossy Accentsia saadakseni siitä kolmiulotteisemman.
Valmista journalinglappua piti tehostaa mustalla, että siitä tulisi kiinnostavampi. Taustapaperin siivekäs enkeli erottuu paremmin, kun sen siivet on osittain leikattu irti.

Nahkainen kukka on leikattu vanhasta lompakostani. Pidin lompakosta ja harmittelin sen hajoamista, mutta nyt se jatkaa palvelustaan askartelukoristeina.

Sivu lapselle

2009-12-28T22:29:00.000+02:00

Joo, pitäisi skräpätä jostain muustakin kuin lapsista! Ensi vuonna lupaan tehdä enemmän sivuja ihan tavallisista aiheista. Lapsista nyt vaan sattuu aina olemaan kuvia käsillä. :D Tässä on taas 8x8 -sivu esikoisen kolmivuotissynttäreistä ja maagisesta hetkestä, kun hän vakavana ja pätevänä puhaltaa kynttilöitä kakustaan.
Paljetit käyvät kivasti koristeiksi, ne on kätevä kiinnittää Glossy Accentsilla. Tim Holtzin pahveista otettu kolmonen on hileliimattu.
Söpöilyä. Huopakukkia ja nauhaa. Scrapbookingissa käytetään niin paljon kukkia, että se on oikeastaan aika hullua, mutta tähän nämä olivat mielestäni perusteltuja. ;)
Lemppariyksityiskohta, jonka olen halunnut jo pitkään tehdä. Repeämästä pursuava oksa, jonka lehdet ja kukat ovat jonkinlaisia timangitarroja. Alunperin olin ajatellut, että sivussa olisi vielä enemmän tyhjää tilaa, jotta oksa ja värikäs repeämä korostuisivat. Varioin tätä vielä joskus.

Ekaluokkalainen

2009-12-28T22:18:00.001+02:00

Loppuvuosi on ollut tosi väsynyttä askartelun osalta. Olen tehnyt hiukan jotain, mutten ole jaksanut julkaista. Tässä kuitenkin 8x8 sivu, jonka tein esikoiseni albumiin. Siinä on hänen ensimmäinen koulukuvansa, joka oli tyhmästi rajattu soikeaksi jonkinlaisella efektillä. Se oli sellaisenaan ruma, joten upotin sen aika tiukkaan kehykseen. Värimaailma tulee tyttären hupparista kuvassa.Leikin myös krakeloituvalla sekä tavallisella scrapbookingmaalilla pahvikehyksessä. Huopakukat ovat aiemmin tänä vuonna ilmestyneen korttilehden mukana tulleita, niistä saa ihan kivoja kun niistä tekee monikerroksisia ja lisää jotain muutakin. Tässä on kuvioleikkurilla tehty pieni paperikukka ja haaraniitti.Lisäksi rakasta tylliä, pari timanttia sekä Jyväskylän askartelukirppikseltä ostamani kruunukoriste.
Scrapbookingina tämä on vähän tällainen tunnelmapala, johon ei varsinaisesti ole tallennettu mitään tarinaa. Teki vaan mieli askarrella.

Xingin haasteeseen

2009-11-13T23:44:00.001+02:00

Ajattelin tekeväni jotain Xingin haasteeseen, mutta olin oikeastaan jo luopunut toivosta että ehtisin. Sitten perjantai-iltana kymmenen aikaan virkistyin ja tein sivun.

Värit ovat tosi oudot minulle - en oikein pidä vaaleansinisestä. Kukkapaperikin on mielestäni ruman ja kitschin ja söpön twilight zonella. Silti tuntui nyt oikealta tehdä tämä näin.

Skräpistettyä on matkailun herättämä oma pohdinta, purjelaivojen takilat toisessa kuviopaperissa sekä muotoillun paperireunan tuominen keskelle sivua.

Nopea synttärikortti

2009-10-28T18:21:00.000+02:00

Teini-ikäistyvälle tuttavaneidille piti tehdä synttärikortti kuljettamaan synttäriseteliä. Nallet ja muut sellaiset tuntuivat liian lapsellisilta, joten laitoin nimen ja hiukan liitua ja blingiä. Halusin myös kokeilla uusia lehden ja kukan muotoisia timanttitarroja...Kortin sisään on liimattu valmis pieni kirjekuori seteliä varten. Laiskaa ja nopsaa mutta ihan kivaa.

Ensimmäinen twistaukseni

2009-10-27T18:51:00.000+02:00

Kokeilin ensimmäistä kertaa inspishaastetta twistillä, sillä se tuli juuri sopivasti. Olin ennestään ajatellut tehdä tästä parin vuoden takaisesta, tahattomasta joogaamiskuvasta sivun tälle paperille, ja siitä se sitten jatkui ihan omalla painollaan. Sivu syntyi jo lauantaina, mutta tähän aikaan vuodesta julkaiseminen on niiiin vaivalloista, kun hämärässä töiden kuvaaminen on "¤%"¤% vaikeaa.

Rikoin vähän haasteen symmetriaa ja asettelin tekstin kahteen ympyrään.

Koristeet asettuivat kiltisti omille paikoilleen ilman riitelyä. Kuvan keltainen toistuu papereissa ja koristeissa. Lisäksi on vaaleanpunaista ja oranssia sekä papereina että liituväreinä.
Nämä kukat muuttivat keskeneräisestä sivusta tähän. Jossain skräppäyslehdessä oli tehty kukkien varret nauhoista ja ajatus jäi elämään.

Vaikeita värejä

2009-10-18T12:01:00.000+03:00

Paperikierteen lokakuun haaste tuntui vaikealta. Väriyhdistelmä vihreä-ruskea-sininen ei ole minulle yhtään luonteva. Myös annettu luonnos tuntui hiukan hankalalta, se oli niin suora ja pelkistetty. Käytin kuitenkin molempia.

Tämäkin sivu syntyi nykyiseen tapaani muutaman päivän kuluessa: ensin valitsin kuvan ja mahdollisia papereita isoon minigrip-pussiin, sitten värjäsin kirjaimet, sitten maalasin ne, sitten yhtenä iltana askartelin tarinointilappusia joista yksi päätyi tähän. Varsinainen kokoamisvaihe sitten olikin tosi nopea: kirjoitin tekstin, turmelin vähän papereiden reunoja ettei tulisi liian siisti kokonaisuus, sitten huitaisin sivun kasaan.

Ja sivuni päähenkilölle anteeksipyyntö siitä, että hän joutui samaan sivuun hämähäkinseittipaperin kanssa! Se johtuu tietenkin Hagridista. Tässä käytetyt pahvikirjaimet ovat kotikaupunkisi Papruksesta, samoin ruskea lehtiköynnösnauha. Kirjaimet värjäsin ensin musteella ja pari päivää myöhemmin maalasin päälle. Vihreä muste imeytyi valkoisen maalin läpi aika kauniisti.

Hempeilyä ja hörhelöä

2009-09-26T19:05:00.000+03:00

Olen jo pitkään halunnut tehdä sivun tästä hellästä kuvasta, jossa esikoiseni pitää ensimmäistä kertaa pikkusiskoaan sylissä.

Uusimmassa inspiroitumishaasteessa kehotettiin hempeilyyn, mutten halunnut tehdä tällä kertaa äärimmäisen vaaleanpunaista ja romanttista. Sivua on terävöitetty mustavalkoisuudella ja värikkäillä kukilla. Sivu on pyöreä, valkoinen tausta on vain kuvaamista helpottava paperi, jotta reunatylli näkyisi.

Valokuva on otettu tammikuussa keltaisessa valossa ja sivu on jälleen kuvattu keltaisessa valossa. Oikeasti lapseni eivät siis kärsi maksasairaudesta.

Skräppäys on tällä hetkellä helpon ja sujuvan tuntuista, tämäkin sivu tuli tuskitta ja nopeasti.

Paperikierteen syyskuu

2009-09-21T19:17:00.000+03:00

Paperikierteen syyskuun haasteessa oli sekä värit että luonnos, joista saattoi valita. Käytin molempia, koska näin heti mielessäni nämä paperit ja tämän kuvan juuri tällä tavalla. Ainoastaan teksti ja yksityiskohdat piti vielä lisätä. Kirjaimet on leikattu vanhasta ruotsi-ranska -sanakirjasta. Lisäsin niihin hiukan liituväriä.
Lintuemokiiltokuva ja kultainen sydän tuntuivat sopivan isoäititeemaan.Laitoin taas kulman tällä tavalla. Helmiäisnuppineulat sopivat isoäititeemaan: mummo-blingblingiä pitää olla.
Huomaan, että noudatan haasteluonnoksia turhankin tarkkaan, koska saan niistä heti aika vahvan mielikuvan. Olisi varmasti kehittävää pyrkiä pois omalta mukavuusalueelta, koska oppimista voi tapahtua vain siellä, mutta tärkeintä silti on että saa askarrella ja että se on kivaa.

Miksei aina ole naamiaiset...?

2009-09-19T12:17:00.000+03:00

Sivu syntyi yöllisen askartelupuuskan jatkoksi uuteen inspikseen, jossa piti tallentaa oma outo mieltymys. Tämä ei ole (sattuneesta syystä!) ihan päivittäinen tapa, mutta minulle on usein hymähdelty, koska innostun naamiaisista ja muista pukujuhlista aivan valtavasti. Arkipukeutumiseni on nopeaa ja huoletonta enkä pidä vaateostoksista, mutta naamiaispukuun olen valmis käyttämään naurettavan paljon aikaa ja vaivaa. Kuvan pukua tein viikon ja käytin sitä yhden kerran.
En sensuroi mitään tästä sivusta, koska en ole tavallisesti Judge Dreddin näköinen. Sivu syntyi kivan nopeasti ja sumeilematta. Sain käytettyä myös itse askartelemiani koristeita, jee! Lopputuloksessa voisi olla enemmänkin asioita, mutta olen ihan tyytyväinen tähän.

Keltaisessa valossa

2009-09-19T11:30:00.001+03:00

Moni bloggaaja on esitellyt askartelunurkkauksiaan. Katselen niitä aina ihastuksissani ja nyt kieli poskessa näytän omani. Tässä, tadaa! Joo, se on ruokapöytämme. Ja joo, nyherrän täysimittaisia layouteja tuossa yhdessä pienessä kulmassa.
Minullakin on kyllä askartelupöytä ja sievästi järjesteltyjä tarvikkeita, mutta perheemme vauva nukkuu samassa huoneessa ja häiriintyy valosta. Niinpä hiippailen askarteluiltoina keittiön ja makuuhuoneen väliä edestakaisin, kun haen tarvikkeita ruokapöydälle. Lopputuloksena on kaaos ja kauheasti paikoilleen laitettavaa, mutta onneksi useimmiten jotain muutakin.

Eräänä iltana pitkän päivän jälkeen halusin hiukan askarrella ja kokeilin paria ideaa. Ensin kokeilin leimailla pilttipurkilla ja pahvinpalalla journaling-lappusia. Niistä tuli oikeastaan sen näköisiä kuin lapsuudessa huopakärkisellä kuivahtaneella tussilla piirrellessä, eli aika suttuisia, mutta ei se haittaa, kunhan kokeilin. (Keittiössämme on tosi hämärä keltainen valo, siksi kuvatkin ovat keltaisia ja hämäriä)
Sitten leikkelin pahvista muutamia kuvioita. Alla kuvassa myös kuviopaperilla päällystämiäni diakehyksiä, joita oltiin heittämässä työpaikaltani pois. Niitä ei digikuvien ja videotykkien aikakaudella tarvitse enää alkuperäiseen tarkoitukseen, mutta kuviopaperilla ja koristeilla niistä saa tosi hauskoja!Kuvassa on myös hyvin tärkeä asia: muistilehtiö, johon suherran nopeita muistiinpanoja askarteluideoista. Tein sen taannoin ruokatunnilla parista suttupaperin palasta ja se on ihan ruma, mutta se toimii oikein hyvin. Kun askartelen harvoin, on aloittaminen helpompaa kun olen valmiiksi kerännyt ideoita mitä haluan kokeilla.

Ensimmäinen p*skarteluhaasteeni

2009-08-28T20:33:00.000+03:00

Olin jo tehnyt tämän kortin, kun huomasin, että se sopisi mainiosti viikon P*skarteluhaasteeseen, jonka aiheena ovat eläimet.

Kortti on tehty "Parane pian" -kortiksi ystäväkoiralle, joka on ollut leikkauksessa. Toivottavasti kortti piristää myös hieman koiran huolestunutta ihmisväkeä!

Puita näkee paljon askarteluissa nykyään, mutta olen itse niihin niin ihastunut, että niitä tupsahtelee omiinkin töihini. Koira on leikattu kuviopaperista, samoin luunauha. Kortti on tavallinen 2-osainen ts. avattava kortti, mutta näyttää kuvassa oudon vinolta, koska nuuttauksesta huolimatta kortti aukesi hiukan skannerissa.

Re-make

2009-08-01T08:51:00.000+03:00

Harrastettuani jonkin aikaa scrapbookingia alkoivat ensimmäiset sivuni näyttää kamalilta. Päätin, etten tekisi niille mitään, koska kehitys kuuluu asiaan: samalla laillahan isot lapset nolostelevat pienempänä tekemiään juttuja kunnes taas paljon myöhemmin pitävät niitä hauskoina.

Eilen illalla kuitenkin tein uusiksi sivun vanhemman lapseni vesirokosta, koska ensimmäinen versio oli niin kökkö. Uudessa työssä on sama kuva, teksti ja otsikko kuin vanhassa. Tämä uusi on käsittelyltään raikkaampi ja tytömpi. Sitä paitsi olen jo pitkään halunnut laittaa sivulle tuollaisen puun! 8x8 -koko on siitä kiva, että sivuja on tosi nopea tehdä kun niihin mahtuu niin vähän mitään.

Puu on leikattu vapaalla kädellä. Tarinoinnin tausta on leikattu sitruspuristin sabluunana, siinä oli vaan niin kiva muoto että halusin käyttää sitä.

Rastavärejä

2009-07-31T16:36:00.000+03:00

Alunperin halusin tehdä sivun tietokoneestani Inspiroidu-haasteeseen jossa piti luetella teknisiä tietoja. En sitten ehtinyt tehdä sivua, mutta olin jo leikannut manuaalista koneen kuvan ja halusin käyttää sitä johonkin. Nyt tein viime tingassa sivun Paperikierteen heinäkuun haasteeseen.

On tosi tylsää aina tehdä ihan viime tipassa kaikki haasteet, kun niihin sitten ei ehdi panostaa siten kun haluaisi, mutta perhetilanteen takia pikaiset rutistukset haasteisiin ovat ainoa, mitä saan tällä hetkellä tehtyä. Tätä sivua nopeasti kootessani vauva konttaili ja leikki lattialla ja löi naamansa johonkin ja vuoti ensimmäistä kertaa verta. Jos kamera olisi kotona, ottaisin kuvan ja myöhemmin skräppäisin sivun aiheesta Äidillä ei ole koskaan mitään Q#"¤#"% rauhaa...

Nauhaa

2009-07-21T10:39:00.001+03:00

Olin tekemässä tätä sivua muuten vain. Ihmisiin ja aiheeseen sopi aika ronski käsittely, joten turmelin perinpohjin kuvien reunat. Viikon inspiroitumishaasteen luettuani ajattelin, että nauhaan leimattu teksti, jota en vielä ennestään ollut kokeillut, sopisi tähän erinomaisesti.

Tarinointilapussa on nauhaa sekä alla että solmittuna reiästä. Muistaakseni en ole laittanut nauhaa ihan juuri noin aikaisemmin, vaikkei se olekaan mikään mullistava idea.

Tekstinauhat niittasin kiinni suoraan kuvaan. Laitoin myös sirkkarenkaita suoraan kuviin, sitä en muistaakseni ole ennen tehnyt. Lisäksi kuningatar sai hileillä tuunatun kruunun. Suloisista suloisimmat luurangot ovat myös nauhanpätkiä.

Taustapaperi on eräästä lehtiöstä, jonka ostin sen muiden papereiden takia. Tämä paperikuosi oli kuitenkin mielestäni häkellyttävän ruma ja harkitsin, että heittäisin nämä arkit pois. Kuinka ollakaan, olen käyttänyt näitä enemmän kuin muita saman lehtiön papereita...Olen tehnyt jonkin verran huonoja paperiostoksia, joten toistaiseksi pidättäydyn ostoksista ja tutustun omiin työtapoihini ennen kuin ostan lisää kaikenlaista somaa, jota en osaa käyttää.

Kortti Neiti Kesäheinälle

2009-07-09T13:30:00.000+03:00

Ystävä sai tyttären muutama päivä sitten. Tein hänelle vauvaonnittelukortin Jehkottaren haasteen pohjalta, mutta koska vauvanen on perheen kolmas tytär, arvelin, että perheessä on jo koettu pinkki väriskaala kokonaisuudessaan. Heinäkuiselle vauvalle halusin veden ja kypsän kesän jo hieman haalistuvia värejä. Piirsin sentään vauvaleiman bodyyn kukkia tyttöviitteeksi.

Yläkulmaan piti tulla koriste, ja säädin vaikka minkälaisten nappikukkaviritelmien kanssa ja pilasin ihan hyvää nauhaa, mutta mikään ei toiminut. Lopulta rynttäsin pari tukevaa paperipalaa ja se oli siinä. Tällaisia kukkia teen varmasti tulevaisuudessa lisääkin.Henkilökohtaisemmat onnittelut tulevat kortin sisälle.

Hirveesti tekstii

2009-07-08T15:20:00.000+03:00

Inspiroitumishaasteena oli täyttää puolet sivusta tekstillä. Päätin tehdä tajunnanvirtaisen tekstin. Valitsin aiheeksi yhden elämäni isoista kokemuksista, eli sen kun olin synnyttämässä toista lastani. Minulla on kuva itsestäni sairaalassa istumassa jumppapallon päällä kalpeana sairaalapaidassa: se on sinänsä täysin siveä kuva mutta jätin sen pois sivusta tässä julkaistessa. Kuvan paikka on alhaalla keskellä, kellon ja voikukan välissä.
Olen kyllästynyt skannaamaan 12x12 -tuumaisia sivuja, joten valokuvasin tämän hieman vauhdikkaasti, ei näy missään kuvassa ihan kokonaan :o Perusidea kuitenkin käynee ilmi. Tekstiä on kirjoitettu kolmeen eri paikkaan ja se on osa niitä asioita mitä ajattelin synnytyssalissa vietettyjen tuntien aikana. Koristeet ovat aika pelkistettyjä ja mustavalkoisia, lukuunottamatta kellosta tulevaa silkkioksanauhaa ja paperi-haaraniittikukkasia.

Ylläoleva tekstilappu on jostain paperilehtiön kannesta samoin kuin voikukan siemenpallo sivun alareunassa. Teksti on jokseenkin älytön ja säästin lapun alunperin siksi, että sen reunakuvio oli kiva: tarkoitukseni oli peittää teksti jollain, mutta synnytysjuttuihinhan se sopii kuin nenä naamaan!

Tällä kertaa tuli omaan silmään aika pelkistetty sivu, ei mitään kovin kolmiulotteista tai pörröistä tai rosoista. Jollain lailla vaan paperi ja koristeet valitsivat toisensa helposti.

Äiti on vähän imelä

2009-06-25T21:26:00.000+03:00

60. inspiroitumishaaste (vau, onnea!) antoi aiheeksi lempinimen. Tällä hetkellä ajankohtaisin lempinimi on nuoremmalla lapsellani, joten käsittelin sitä. Tämä on samalla ensimmäinen sivu hänen omaan albumiinsa. Käytin vain yhdenlaista paperia, jota viritin hieman liituvärillä ja Glossy Accent -lakalla (ei valitettavasti oikein näy näistä kuvista). Sopivia kirjaimia ei ollut, joten maalasin pahvikirjaimet akryylimaalilla ja lisäksi leimasin niihin valkoisia kuvioita.

Seuraavana päivänä löysin sittenkin vielä timangitarrat ja lisäsin niitä journalingiin. Sen lisäksi hieman tylliä, siinäpä se.

There be monsters here

2009-06-19T00:31:00.000+03:00

Pitkästä aikaa ehdin osallistua Inspiroidu -haasteeseen tällä hyvin pikaisesti keskiyöllä rykäistyllä sivulla. Aihe olisi ansainnut huomattavasti runsaampaa ja perusteellisempaa käsittelyä, mutta nyt vaan teki mieli saada kerrankin vaan äkkiä jokin askartelu tehdyksi.

Rakastan kaikenlaisia karttoja, mutta tällä kertaa käytin omatekoista miellekarttaa kotiyliopistoni kampusalueesta: vaaleanpunaiset neliöt ovat siis rakennuksia. Sivu liittyy opintojeni päättymiseen tänä vuonna ja siinä on toki vain osa kampuksesta sekä vain murunen mielikuvista, sillä en ehdi nyt sensuroida mitään henkilökohtaisia juttuja.

Oli ihanaa tehdä pitkästä aikaa jotain!!! :)

Mitä ihmettä?!

2009-06-11T13:48:00.000+03:00

Blogi hakee ilmettään, koska en pidä valmiista templateista enkä osaa käyttää kaikkia Bloggerin ominaisuuksia. Siksi täällä on eri näköistä aina välillä...

mielenrauhaa etsimään

2009-06-04T12:37:00.000+03:00

Graduni on valmis. Elämä voi jatkua!

Lähipäivien suunnitelmiin kuuluu siivota pöytä ja järjestää askartelutarvikkeet uudestaan esille ja helposti käytettäväksi. Sitten toivottavasti alkaa tapahtua!

Askartelukielto

2009-04-24T20:33:00.000+03:00

Tähän blogiin ei luultavasti ilmesty loppukeväänä mitään uutta, sillä teen kiireesti gradua äitiysloman ohessa. Viimeistään kesällä pääsen taas elostelemaan papereineni! Silloin kyllä tilaan itselleni jotain uusia tarvikkeita palkaksi urakasta :D

Nipin napin mukana!

2009-03-31T12:33:00.000+03:00

Ihan sattumalta huomasin viime hetkillä, että Paperikierteellä on nyt oma askarteluhaaste. Paperikierre on ensimmäinen kauppa, josta noin vuosi sitten tilasin ensimmäisiä scrapbookingmateriaalejani, joten oli hauskaa osallistua!

Tein pitkästä aikaa sivun tyttäreni albumiin, joka on 8x8 -kokoa. Uutena juttuna käytin nappikukkaa, jollaisten tekemistä nauhasta kokeilin Xingin kanssa toissaviikonloppuna. Alunperin idea tulee Pikkuhelistimeltä, joka on tehnyt tällaisia kankaasta. Nappi on tehty itse askartelumassasta. Nauha on tosi vanhaa, se oli jollain oman lapsuuteni nukella. Nyt pesin ja silitin sen ja käytin siitä pätkän oman lapseni nukkeleikistä kertovaan sivuun. Myös tätini 60-luvun mekon helmapitsi pääsi taas mukaan - johan nyt on sukupolvien painolastia!

Nämä pulleat koristeet vaikeuttavat skannaamista, ja vaaleankeltaiset sävyt jäivät todellista haljummiksi kuvassa. Keltaista on siis journalinglapun taustassa ja koristeissa sekä valokuvassa.

Kortti lohikäärmeiden ystävälle

2009-03-30T13:06:00.000+03:00

Parin viikon takaisessa Jehkottaren haasteessa oli kiva luonnos, josta tiesin heti miten toteuttaisin sen. En ehtinyt tehdä korttia silloin, mutta askartelin sen nyt jälkikäteen syntymäpäiväkortiksi. Saaja pitää fantasiakirjallisuudesta ja juuri näistä väreistä.

Kierrätystä ja katse ylös

2009-03-16T15:21:00.000+02:00

46. inspiroitumishaasteessa kehotettiin kääntämään katse ylöspäin. Koska ilman valokuvaprintteriä olen vanhojen kuvien varassa, löysin helpoiten materiaalia matkakuvista. Nämä kuvat otin Latviassa vuonna 2001.

Askarteluaikani on nykyään tosi vähissä, ja se on hankalaa, sillä haaveileva tekotapani vaatii paljon aikaa ja materiaalien hajamielistä silittelyä. Kun joudun koko ajan tutustumaan varastoihini uudestaan, unohdan aikaisemmat ideani eri tarvikkeista ja tyylini yksinkertaistuu enemmän kuin haluaisin. Uutuuksiakin sain silti kokeiltua: löysin joulukoristelaatikosta helmipäisiä nuppineuloja, jotka siirsin askartelulaatikkoon. Nauhan kokoava levy puolestaan on lapseni joululahjasta. Barbien ym. isosilmäisten muoviotusten kiinnittämiseksi laatikkoonsa käytetään muovitettua rautalankaa, joka sitten on pahvin taakse koottu rei´itettyjen muovilätkien avulla. Näitä muovilätkiä olen ottanut talteen kokeillakseni niitä askarteluun. Eivät varmasti ole hapottomia, mutta minä en ole siitä niin tarkka.

Pitsi on tätini 60-luvulla ompelemasta juhlamekosta, josta ei ole enää vaatteeksi. Taustapaperi tuntui sopivan art nouveaun orgaaniseen muotokieleen, mutta ennen kaikkea se on ihanan keväisen vihreä!

Ja vielä otsikosta: se on sanonta joka minulle merkitsee luovaa voimaa ihmisissä, eikä sitä tule tulkita uskonnolliseksi.

Numeron toistaminen

2009-02-20T08:17:00.000+02:00

Numeroni on ilman muuta seitsemän! Kaikkein voimakkain taikanumero, veljesten ja kuolemansyntien määrä! :D

En meinannut ehtiä tekemään tätä ollenkaan. Perheessämme minä olen se joka ottaa kuvia - ja niinpä minusta ei ole kuvia oikeastaan ollenkaan, paitsi jossain naamiaispuvussa tai muuten niin absurdeissa yhteyksissä ettei niitä voi käyttää missä vain scrabbookingsivuissa. Lopulta tajusin etsiä kuvan itsestäni seitsemänvuotiaana viimeisenä iltana ennen haasteen päättymistä, ja tässä nyt ollaan. Teksti on ihan harittavaa ja vinossa, mutta koska kirjoitan oikeastikin niin, niin olkoon tällä nyt dokumentoinnin arvo.

Muuta paperiaskartelua

2009-02-17T11:12:00.000+02:00

Kuukauden ikäisen vauvan kanssa aika tuntuu kuluvan nopeasti ja olenkin askarrellut lähinnä jotain pieniä juttuja tutuilla tarvikkeilla. Tein hillopurkista ystävänpäivätervehdyksen parilla paperilapulla, liituvärillä ja tyllillä. Sisällä on ihan vaan irtokarkkeina ostettuja sydänmarmeladeja: helppoa ja kivaa.

Pidimme pienet nimiäiskahvittelut vauvamme lähimmille sukulaisille. Nimi paljastettiin kakkuun tökätyllä kyltillä, jossa lempileimani ja jälleen niin ajankohtaista tylliä.
Olen myös kokeillut kierrätysaskartelua. Ostin joskus Tiimarista skräppäyspakkauksen siinä olevan albumin takia. Mukana tuli papereita, joista en oikein pitänyt sellaisinaan mutta säästin toistaiseksi. Näin jossain blogissa paperihelmiä, ja koska pidän koruista, päätin kokeilla. Suikaloin paperit pitkiksi kolmioiksi

ja rullasin varrastikun ympärille decoupagelakalla, sitten kuivumaan nuppineulan kanssa alustaan. Sottaista mutta hauskaa! Kunhan saan tehdyksi tarpeeksi helmiä, kokoan niistä korun, siitäkin sitten joskus kuvia tulossa.

Lisää korttiaskartelua

2009-02-02T22:37:00.000+02:00

Osallistun taas Jehkottaren korttihaasteeseen, sillä se oli viimeksikin aika hauskaa! Harvemmin luonnostelen kortteja tai scrapbookingsivuja, joten luonnoksen pohjalta toimiminen on kiinnostavaa vaihtelua. Olenkin noudattanut luonnoksia ihmeen uskollisesti.

Korttiaskartelu tuntuu olevan ihan oma maailmansa. Tosi monet kortteilijat ovat ilmeisesti myös leimailijoita, mutta minulla on vain joitain koristeleimasimia. Niinpä korttiluonnoksissa edellytetty kuva tuottaa minulle ongelmia! Joissain tapauksissa sen voi leikata kuviopapereista, jatkossa ajan kanssa haluaisin piirtää myös itse. Nyt kuitenkin tarvitsin synttärikortin kahdeksanvuotiaalle tytölle melko nopeasti, joten laitoin kuvaksi siirtokuvaperhosen.

Materiaalit ovat skräppäyksestä minulle tuttuja, uutuutena oli testata uusia piparkakkureunaa tekeviä saksiani sekä pieniä hakaneuloja. Luonnoksen kolmion alakulmasta tein paperin sijaan tyllistä. Kiinnityksessä käytin hieman paksumpia tarrapaloja, joita ilmeisesti 3D-askartelijat käyttävät. Ne tekivätkin kortista hauskan kolmiulotteisen, mutta skanneri litistää ja latistaa kaiken. Skannasin mustan paperin kanssa, jotta tylli näkyisi paremmin. :)

Syrjähyppy skräppäysmaailmasta

2009-01-26T22:52:00.000+02:00

Osallistuin ensimmäistä kertaa Jehkottaren korttihaasteeseen. Tarvitsin onnittelukortin juuri muuttaneelle perheelle, ja koska viime aikojen onnittelukorttini ovat olleet aika urautuneita, halusin kokeilla jotain uutta. Niinpä tein kortin annetulla layoutilla ja se oli vaihteeksi hauskaa!

Käytin aivan samoja materiaaleja kuin skräpätessänikin, mutta tällä kertaa en pyrkinyt runsaaseen tekstuuriin tai kolmiulotteisuuteen. Koristeet ovat hillittyjä ja hyvin litteitä. Tämä on siten helppo lähettää kuoressa ilman kuplamuovia tms. suojausta. Kortti on skannattu vihreän taustapaperin päällä, eli vihreä ei enää ole korttia.

Kuva josta tulen iloiseksi

2009-01-12T15:55:00.001+02:00

Uusimmassa haasteessa piti antaa jollekin lempivalokuvalle arvoisensa kohtelu. Valinta oli helppoa, sillä muutamat uudet tarvikkeeni sopivat erityisen hyvin tämän valokuvan kanssa. Sitä paitsi kuva tekee minut aina iloiseksi, sillä kuvaustilanne oli mukava.

Olin joulukuussa jo hyvin viimeisilläni raskaana ja oloni oli epämukava. Niinpä oli sitäkin ylellisempää, kun harvoin tapaamani ystävä tuli kiireettömästi yökylään! Ehdimme keskustella kaikessa rauhassa tuntikausia ja lisäksi hullutella. Maalasimme Jack Skellingtonin minun mahaani, ystäväni pienimahaisena tarvitsi stuntiksi tyynyn.

Teksti on tällä kertaa otsikkolapun toisella puolella. Kiekuraiset ja hupsut tarvikkeet kuten huopanauha, tylli ja luurankonauha sopivat aiheeseen. Lisäksi muokkasin mainoksen mukana tulleesta ruusukkeesta omiin tarkoituksiini sopivan. Tämä oli nopeaa ja iloista skräppäystä! Terveisiä Anksulle, jos näet tämän :)

Vastoinkäyminen

2009-01-05T15:48:00.000+02:00

Tämän sivun piti oikeastaan tulla parin kerran takaiseen inspiroitumishaasteeseen, jossa aiheena oli vastoinkäyminen. Ainoa keksimäni aihe, josta oli valmiiksi edes jotain kuvamateriaalia, tuntui liian synkältä. Tässä se nyt kuitenkin on. Aiheena on siis esikoiseni pitkäaikaissairauden alku, ja otsikko G40.9 on kansainvälinen tautiluokituskoodi. Tunnelma on synkkä kuvien takia, koska silloin oli vaikeat ajat ja kuvatkin ovat hyvin pimeitä.

Sittemmin elämä on kuitenkin asettunut uomiinsa, ja samasta aiheesta voisi skräpätä hilpeämmin ja käytännönläheisemmin. Ihanteellisinta olisi tehdä sivuja yhdessä lapsen kanssa, jolloin niillä voisi olla myös voimauttava funktio!

Koristelu tuntui banaalilta tällaisessa yhteydessä. Siksikin ihmiset varmaan skräppäävät mieluiten mukavista ja kevyistä aiheista? Ainoa kaunis turhuus tässä on samettinen polvekenauha kuvien ylä- ja alareunoissa.

"Oroa dig inte. Det ordnar sig aldrig."

2009-01-03T20:52:00.000+02:00

Uusi vuosi on alkanut, ja monet bloggaajat ovat jo tehneet uudenvuodenpäätöksiä ja valinneet teemasanan. Itse olen juuttunut lasketun ajan ja lapsen syntymän väliseen limboon, enkä siis osaa suhtautua kovin päämäärätietoisesti vuoteen 2009.

En valinnut teemasanaa, vaan asenteen joka on jo otsikon lainauksessa (en kuollaksenikaan muista mistä). Haluan ottaa mahdollisimman rennosti ja nautiskella ilman turhaa huolehtimista. Tämä pätee sekä elämään sinänsä että askarteluun: liika nyhertäminen vie ilon.

Niinpä aion nauttia arjen pikku omituisuuksista - mukaanlukien perheeni, ja tietenkin askartelun! En jaksanutkaan tehdä joulukortteja, joten teen muutamia kirjanmerkkejä joihin samalla kirjoitan hyvän uuden vuoden toivotukset. Toivottavasti ne sulostuttavat hiukan läheisteni arkea!

Piirros valokuvan sijaan

2008-12-30T15:04:00.000+02:00

Blogeissa näkee joskus skräppisivuja, joihin on piirretty. Ne ovat usein hauskoja, mutta itse en ennen tätä ole kokeillut. Nyt minulla ei kuitenkaan ollut valokuvaa laukustani tai sen sisällöstä. Päädyin siis piirtämään laukun ja kuvailemaan kirjallisesti sen sisällön, muuten olisi jäänyt osallistumatta haasteeseen.

Sommitteilla on myös muutama muu leiska, ja niihin on tulossa aika värikkäitä materiaaleja. Siksiköhän tästä tuli näin ruskea ja hillitty?

Rakennustaidetta

2008-12-18T14:42:00.000+02:00

Uusin skräppäyshaaste oli arkkitehtuurin ystävälle ihana! Vaikeinta oli päättää, mitä kaikista mahdollisuuksista ottaisin käsittelyyn. Päädyin GLS-herrojen mainioon Hvitträskiin, johon varastostani löytyi sopivan arts and crafts -henkinen taustapaperi. Kuvia oli paljon, joten valitsin vain muutamia ja silti oli pakko tehdä aukeama <3.

Kuvat ja taustapapereilla tehdyt kiemurakuviot olivat tärkeimmät, joten koristelin vain hillitysti. Valokuvien reunoja on pyyhkäisty hiekkapaperiviilalla. Uutena asiana minulle mukana on paperikukkia ja pitsiä.

Sain linkin tutoriaaliin 12x12 -kokoisen sivun skannaamisesta, mutta minulla ei ole samaa ohjelmaa käytettävissäni. Niinpä sitten vaan karkeasti liitin vanhalla Photoshopin versiolla skannatut kuvanpuolikkaat yhteen cropattuani ensin reunoista jonkin verran. Lopputulos ei ole kovin siisti, mutta koko sivun näkee kuitenkin kerralla. En jaksa nyt hifistellä, kun meni muutenkin jo kauan että ehdin alkaa tehdä koko haastetta, ja vielä raskauden turvottamilla töppösormillani... ;)

Piparkakkureunoja

2008-12-06T20:03:00.000+02:00

Uusin inspiroitumishaaste oli minulle outo, sillä en ole toistaiseksi hankkinut lainkaan piparkakkureunaisia papereita, vaikka olenkin niitä muiden sivuilla paljon katsellut. Muutenkin hankkimani paperit toimivat aivan eri tavoilla kuin ostohetkellä kuvittelin. Monet ihanuudet ovat jääneet käyttämättä, ja toisista taas taustana pitämäni puoli onkin osoittautunut sopivammaksi käytössä. Tämän sivun ruutupaperi sekä näkyvän tekstin paperi ovat taustapuolia, joita en koskaan olettanut käyttäväni. Hassua! Lisäksi olen ihastunut 1/16 kokoisiin sirkkarenkaisiin, joita tuli Fiskarsin pakkauksessa, ja joista alunperin arvelin että käyttämättä jäisivät. Nyt mietin hankkisinko niitä lisää.

Vaikka piparkakkureuna sinänsä ei välttämättä tarkoita mitään kodikasta, minulle tuli mieleen näiden kuvien tilanne viime kesältä. Mummini pitää kaikesta söpöstä ja pastellivärisestä, joten hänestä kertovan sivunkin piti olla sellainen. Leikkelin piparireunoja käsin (aargh) ja koristelin sivua runsaasti. Lisäksi tein ensimmäistä kertaa piilotetulle tekstille paikan: se on vedetty hiukan esiin ylhäällä olevan valokuvan takaa. Koska en vielä tiedä, millaiseen albumiin tämä sivu loppusijoittuu, laitoin piilotekstin yläreunaan, jotta sitä voisi tutkia myös muovitaskussa.

Sivua oli luonteva ja kiva tehdä, ja lopputuloksen tunnelma on sellainen mitä toivoinkin. Jouduin myös pois omalta mukavuusalueeltani ja tekemään jotain eri tavalla kuin aikaisemmin, ja siitäkin olen hyvin iloinen!

Aina ei vaan suju

2008-12-02T21:20:00.000+02:00

31. inspishaasteessa kehotettiin runsauteen. Tehtävä oli tosi kiva, mutta itse olin jotenkin jähmeä tällä kertaa. Poimin sitten muutamia kuvia perheemme muutaman päivän kesälomamatkasta. Mikään kuviopapereistani ei tuntunut sopivalta, joten otin melko yksivärisen taustan ja aloin ruimia siihen kuvia ja koristeita.

Itselleni uusia asioita olivat siirtokuvien ja pienenpienten eyeletien käyttö. Siirtokuvaperhosia on sekä kuvien päällä että otsikon alla olevassa kuultopaperissa. Otsikon aluspaperi on rypistetty, jotta siinä olisi enemmän tekstuuria, ja se on kiinnitetty pikku eyeleteilla. Otsikon kirjaimet on röhlätty valkoisella maalilla hilpeämmiksi. Lisäksi käytin kahta nauhaa, kolmen eri valmistajan haaraniittejä, liitua ja leimailua. Kuvia kiertää verkkomainen nauha, joka on kiinnitetty niiteillä ja haaraniiteillä. Silti lopputulos näyttää minusta kovin rauhalliselta! Johan nyt.

Koko layout näkyy aika huonosti valokuvassa - en vaan osaa sitäkään - koska 12x12 -sivu ei mahdu skanneriin kokonaisena. Yksityiskohtia näkyy pienissä kuvissa. Ei mikään huima onnistumiselämys tällä kertaa, mutta ihan ok perusleiska ja toteutti tavoitteeni kokeilla uusia juttuja.

The evil that men do

2008-11-25T10:32:00.000+02:00

Tämän sivun idean sain ihan vahingossa keräillessäni materiaalia erääseen haastesivuun. Tämä on nopea juttu, ei lainkaan koristeita - mutta enpähän keksinyt mitään koristeita mitkä olisivat sopineet aiheeseen!

Vähän tehokeinot ovat siis itse taustapaperi, silkkipaperille printattu teksti ja kynttilällä runneltu paperi sen alla. Kirjaimet olivat alunperin soijaväreillä värjätyt, heleänsiniset, mutta suhrasin ne askartelumaaleilla paremmin teemaan sopivaksi. On hauskaa muokata tarvikkeita, vaikka se viekin paljon aikaa.

Sivussa on paljon kamaa vasemmassa laidassa ja vain yksi kuva oikeassa laidassa. En silti koe, että tämä olisi jäänyt kovin epätasapainoiseksi. Valokuva on niin vertikaalinen ja outo, että halusin jättää sille lisää tilaa pystysuunnassa.

Ovatko lelut elottomia?

2008-11-23T14:17:00.000+02:00

30. inspiroitumishaasteen aiheena oli elottomasta asiasta skräppääminen. Hauska aihe, josta keksisi vaikka mitä! Omana rajoituksenani on kuitenkin alati se, että olen kaikkiaan valokuvannut melko vähän, enkä skräppäämistä varten vielä oikeastaan ollenkaan. Niinpä on aina tyytyminen niihin kuviin, mitä laatikossa sattuu olemaan. Tässä kuvassa on jotain elotonta, mutta jotenkin ei tuntunut siltä...

Onneksi olen joskus ottanut kuvan lapseni lempileikistä, pikkuruisista Muumeista aterioimassa. Muumileikit ovat aina kodikkaita, pääasiassa syömistä, retkeilyä ja nukkumaanmenoa, joten sivun tekeminen kuvasta kävi myös kodikkaan vaivattomasti. Tapettimaisen taustapaperin toisesta puolesta tuli kehys kuvalle. Otsikon halusin tehdä kaunokirjoituksella, mutta se olikin hankalaa: paperi oli niin ohutta, että leikattuani ja laitettuani liimapuikkoliimaa teksti alkoi venkuroida. Kun laitoin sen taustapaperille, se jäi niille sijoilleen ja alkoi revetä jos yritin korjata. Niinpä otsikko on aivan vino :( . Muuten tykkään siitä, joten kokeilen tätä tekniikkaa vielä uudestaan mutta hivenen tukevammasta paperista.

Tavoitteeni runsastuttaa tyyliäni onnistui tässä leiskassa. Käytin ensimmäistä kertaa sekä nappia että tylliä! Tylli oli tosi hauskaa, joten sen kanssakin pitää jatkossa leikkiä.

Inhorealismia ja fantasiaa samassa leiskassa!

2008-11-18T15:57:00.000+02:00

Tämänviikkoisessa skräppäyshaasteessa ei saanut käyttää lainkaan valokuvia. Se ei tuntunut kovin hankalalta, sillä muuan ajankohtainen aihe suorastaan vaati päästä skräpätyksi! Meillä on nimittäin käynyt jokseenkin militantti hammaskeiju ja lapsemme elämä on muuttunut dramaattisesti.

Tässä ollaan hyvän maun rajoilla ja mietin, voinko julkaista työn jossa on oikeita hampaita vai onko se liian ällöttävää. Toisaalta moni tallettelee ensimmäisiä irronneita hampaitaan muistoesineinä, joten ehkä tämä vielä menettelee.

Halusin pitää työn aika yksinkertaisena. Halusin kuitenkin myös kokeilla uusia tekniikoita, joten journaling on printattu ohuelle silkkipaperille - se piti nitoa tukevampaan paperiin kiinni printtauksen ajaksi - ja sitten ommeltu ristipistotöissä käytettävällä langalla, joka on aika kaunista ja samantapaista vihreää kuin hammaskaavion reunoihin suhrattu muste. Sekä silkkipaperille printtaaminen että käsin ompeleminen olivat hauskoja tekniikoita ja niitä tutkin jatkossakin.

Ja huomio: pidän myös herttaisesta ja suloisesta skräppäyksestä, eli jatkossa sitäkin tulee. Nyt vaan on sattunut pari ärhäkämpää aihetta! ;)

Maatuskavaihto

2008-11-18T14:55:00.000+02:00

Osallistuin Xingin järjestämään maatuskavaihtoon. Askartelumaailman noviisina en ole koskaan ennen ollut mukana missään vaihdossa, mutta pidin siitä kovasti!

Malttamattomana ihmisenä lähetin maailmalle heti ensimmäiset tekeleeni. Jotenkin huivien alta karkaavat hiukset tuntuivat hauskalta asialta kokeilla. Nämä karvapäämummelit siis lähtivät vaihtoon:

Koska olin jo leikannut ison määrän maatuskoihin sopivia paperinpalasia, tein muutaman pakettikortin ilman erityisiä värikoordinaatteja. Tämäntapaisia teen vielä lisääkin ja ne pääsevät joululahjojen koristeiksi.

Ja nämä söpöliinit saapuivat vihdoin tänään! Kiitoksia kaikille vaihtoon osallistuneille, oli tosi mukavaa saada muiden askartelijoiden tuotoksia. Mikähän lienee seuraava askarteluvaihtoni?

Terveisiä mahan takaa

2008-11-10T20:28:00.000+02:00

Uusimmassa inspiroitumishaasteessa piti käsitellä arjen haasteita symbolisesti. Tällä kertaa tein nopean leiskan itselleni ajankohtaisesta asiasta. Olen 33. viikolla raskaana ja mihin tahansa menenkin, ihmiset alkavat puhua raskaudestani. Minulla on jo ennestään yksi lapsi, joten ei tämä nyt NIIN eksoottista enää ole, ja kun itse on 24/7 tiineenä, olisi mukavaa ajatella välillä jotain muutakin.

Kokeilin uusia leimojani - olen kärsimätön ja suttuinen leimailija - ja pastellisia värejä, mitä en yleensä harrasta. Kuvan alapuolelle mahtuisi vielä jokin pieni journaling tai imelä nalle, mutta juuri nyt ei tule mitään sopivaa vastaan. Symboliikka on karkeaa: vauvat ja vauvatavarat edustavat vauvapuhetta, ja Tim Holtzin ihana pääkallo edustaa sarjakuvamaisesti kirosanoja, jotka katsoja voi itse kuvitella.

Rakas sumea hiireni

2008-11-05T19:48:00.000+02:00

Uusimmassa Inspiroidu -skräppäyshaasteessa piti käyttää epäonnistunutta valokuvaa. Se ei tuntunut vaikealta, sillä olen koko ajan tiennyt tulevani skräppäämään myös huonoista valokuvista niiden sisällön takia.

Meillä on vanha digikamera, joka miettii pitkään ennen kuin suostuu ottamaan kuvan. Jo spontaanien tilanteiden kuvaaminen sillä on haastavaa. Lapsista on vaikeaa saada hyviä kuvia. Ja hiiristä on aivan !#¤"!#"¤ mahdotonta saada edes siedettäviä kuvia! Hiiret ovat pieniä ja nopeita, ja kun kamera räpsähtää, on hiiri jo muualla.

Olen alkanut pitää lemmikkihiiriä vasta näin vanhoilla päivilläni, ja kaksi ensimmäistä hiirtäni olivat sisarukset Elsi ja Wivi (Elsi Borgin ja Wivi Lönnin mukaan). Wivistä tuli hyvin kesy ja hauska lemmikki, ja vaikka minulla on sittemmin ollut muitakin hauskoja siimahäntiä, Wivi oli Elämäni Hiiri.

Layout syntyi melko nopeasti, sillä kuva kaipasi voimakasta ja iloista paperia taustakseen. Sivu ei ole minkään standardin kokoinen, koska minulta puuttuu albumi omien pikku asioideni tallentamiseen enkä halunnut sitoutua liikaa mihinkään. Tämä mahtuu A4-albumiin tai isompaan.

Vähän dekadenssia

2008-10-26T14:59:00.000+02:00

Tämänkertainen Inspiroidu -haaste oli kiva, sillä toistaiseksi olen vain ihaillut valokuvien reipasta käsittelyä muiden blogeissa mutten ehtinyt kokeilla itse. Halusinkin valita kuvia, joille voisin häikäilemättä tehdä mitä vaan. Toisaalta, tekniikka ei saa koskaan olla itsetarkoitus, vaan käsittelytavan pitää sopia kuvien tarinaan. Mitä ihmettä skräppäisin tällä kertaa?

Joskus kymmenen vuotta ja viisitoista kiloa sitten pelleilin kameran kanssa kotona. Laitoin liikaa meikkiä ja otin itselaukaisijalla ilmeilykuvia. Koska kyseessä oli vanhanaikainen filmikamera, näin lopputuloksen vasta vedoksista. Olen joka kuvassa aivan toisessa reunassa ja useimmiten epäterävä. Ärsyttävää! Mutta niinpä nämä kuvat olivat oivaa materiaalia tähän projektiin.

Niinpä revin, hioin, raaputin ja kirjoitin suoraan kuvien pintaan. Ronski ja osoitteleva tarina vaati samanlaiset puitteet, joten käytin samettia, pitsiä ja tekonahkaisia kirjaimia sekä tiiliseinäpaperia. Lopputulos on sillä tavalla raflaava kuin vanhojen tätien toimittamat nuortenlehdet! Itse kuitenkin pidän lopputuloksesta. Se on hilpeä ja hiukan pateettinen, mutta niinhän elämänohjeet ovat.

On niin sateinen ja pimeä päivä, että valokuvaaminen ei onnistunut. 12 x 12 paperi ei taas mahdu skanneriin kokonaan, joten laitan kaksi kuvaa ja toivon että hahmotatte sommittelun niiden avulla. Alaosa on pelkkää mustaa pitsiä ja ankkuroi kokonaisuuden, mutta se ei ihan näy näistä.

Lahjarasiakokeiluja

2008-10-23T14:09:00.000+03:00

Pienet rasiat ovat aina kiehtoneet minua. Kokeilin tehdä lahjarasioita skräppipapereista. Pohjana on askartelulehdestä otettu kaava, jolla oikeanpuoleinen rasia on tehty sellaisenaan. Vasen on samasta rasiasta muokattu kannellinen versio. Rasiat ovat n. 8 cm korkeita, joten niihin mahtuu muutama makeinen, neulahuovutettu elukka tai jokin muu pieni lahja.

Kumpaankin rasiaan on tulossa vielä pieni tagi kortiksi, mutta ne voi tehdä vasta kun tietää kenelle ja mihin tilanteeseen rasiat annetaan. En osaa tehdä blancokortteja, vastaanottaja vaikuttaa aina lopputulokseen!

Kuvaaminen on hankalaa lokakuun valossa ja harjaantumattomana. Käyttämäni paperi on Tilda-paperia Sinooperista, hiukan siinä rajoilla että onko liian jäykkää tällaiseen askarteluun. Jatkossa kokeilen ohuemmilla papereilla ja muunkin muotoisia rasioita.

Inspiroituminen luonnosta

2008-10-21T09:43:00.000+03:00

En ole viime aikoina ottanut luontokuvia, joita haluaisin skräpätä. Niinpä tein sivun pitkään kesken olleeseen Ranskanmatkastani kertovaan albumiin. Bazoches-sur-Guyonne on pieni kylä noin 40 km Pariisista lounaaseen, ja vietimme matkaseurueen kanssa siellä yhden päivän taidekeräilijä Louis Carrén museoidussa kodissa. Talon pihalla otin muutamia kuvia itselleni eksoottisista asioista. Nyt ne vihdoin pääsivät albumiin!

Pidin värimaailman maanläheisenä, koska se sopi aiheeseen, mutta journaling ja otsikko saivat tuoda hiukan särmää, siksi oranssi väri. En ole muistanut ostaa kunnollista vellumia, joten journalingissa on käytetty myös arkkitehtien skissipaperia :D.

Otsikko pystysuunnassa

2008-10-13T09:05:00.000+03:00

Tiesin jo pian uusimman inspiroitumishaasteen luettuani, mitä tekisin, mutta aikaa toteutukseen ei ollut ennen maanantaiaamua. Samalla toteutin omaa haastettani, eli pyrin runsaampaan skrapbookingiin kuin yleensä.

Pystysuuntainen otsikko ei ollut ongelma. Aihe oli ennestään mielessä. Värimaailma syntyi hetkessä. Sain jopa käytettyä työhön kahta erilaista nauhaa. Mutta: säädyllisen valokuvan saaminen lokakuisena aamuna yhdeksän aikaan on näköjään täysin mahdotonta! Niinpä muutaman otoksen ja yhtä monen kirouksen jälkeen skannasin tämänkin työn, vaikka se latistaa kolmiulotteisia elementtejä kuten tuota pörröistä nauhaa. Jatkossa siis pitää opetella myös kuvaamaan askarteluita päivän valoisimpina hetkinä. Talvesta on tulossa haastava...

Lapsuustraumoja?

2008-10-10T09:49:00.001+03:00

Suurin osa toistaiseksi vähäisistä skräppisivuistani on tehty tyttäreni albumiin. Tavoitteena on kertoa arkisia pikku juttuja. Tytöstä on ihanaa kun äiti tekee hänestä tarinoita, ja sehän on omiaan kannustamaan äitiä askartelemaan lisää!

Nyt tyttäreni on kuusivuotias ja rakastaa tyttöjen juttuja, kuten hameita ja nättejä sukkahousuja. Pienempänä hän kuitenkin inhosi sukkahousuja yli kaiken ja yritti aina raastaa niitä päältään kynsin hampain, sillä paljain jaloin oli paljon mukavampaa. Muistan saman tunteen omasta lapsuudestani: sukkikset kutittivat, hankasivat, valuivat ja puristivat. Se tunne ei tosin ole kadonnut aikuisenakaan...

Tämä sivu on minulle hankalan pienessä 8x8 -koossa. Ylenmääräiset koristeet eivät tuntuneet sopivan kuvaan, mutta lisään tähän myöhemmin vielä pienen journalingin ja sen luultavasti kiinnitän nauhalla ja haaraniiteillä. Tyylini on luonnostaan selkeä ja pelkistävä, joten jatkossa yksi haasteistani on alkaa tehdä runsaampaa ja koristeellisempaa scrapbookingia.

Ensimmäinen inspiroitumishaasteeni!

2008-10-09T11:05:00.000+03:00

Nipin napin ehdin mukaan tämän viikon "Inspiroidu" -skräppäyshaasteeseen. Suunnittelen pikku hiljaa albumia kodistamme ja sen remontoinnista 8x8 -koossa. Tässä on siis vanha keittiömme, joka oli tuskastuttavan ahdas nurkkaus. Sivustakin on tarkoituksella tehty ahdas ja hiukan kaoottinen, jotta sen tunnelma olisi samanlainen. Uusi keittiö on väljempi ja valoisampi, joten sen uskottava esittely 8x8 -kokoisena tulee olemaan uusi haaste...

Sivu on taas skannattu - en löydä kameran johtoa - ja se jotenkin litistää kuvaa. Tässä tosin ei olekaan käytetty mitään kolmiulotteisempaa materiaalia, ei edes suosikkejani haaraniittejä. Päädyin leimaamaan kirjaimet, sillä pienemmän journaling -lappusen tekeminen ei jotenkin tuntunut tässä oikealta tavalta. Värimaailma on minulle hiukan outo, sillä en pidä oikeastaan minkäänlaisesta sinisestä enää nykyään, mutta keittiöön taustapaperi tuntui sopivalta.

Jälleen uusi askartelubloggaaja

2008-10-01T10:28:00.000+03:00

Miksi ihmeessä taas yksi askartelublogi lisää? Johan niitä on netti pullollaan!

Kas, siksi että muiden askartelublogit ovat hyvin innostavia ja selailen niitä vapaahetkinäni. Haluan osallistua Inspiroidu -scrapbookinghaasteisiin, sillä olen laiska ihminen joka tarvitsee deadlinen kivojenkin asioiden tekemiseen.

Olen aina pitänyt askartelusta ja ostan usein tarvikkeita, mutta toistaiseksi olen vain tehnyt kortteja tiettyyn tarpeeseen. Scrapbookingia olen vasta aloittelemassa. Haluan tehdä näitä molempia asioita paljon enemmän ja kehittyä: erityisesti scrapbookingiin vaaditaan kunnollisia valokuvia, enkä ole kummoinenkaan kuvaaja vaikka pidän itseäni visuaalisena ihmisenä.

Siispä, monta hyvää syytä!

Tätä blogia varten en ole tehnyt vielä mitään, mutta laitan oheen muutaman skannatun kuvan viimeaikaisista korteista. Jatkossa pyrin kuvaamaan töitäni.