Vaikeita värejä

Paperikierteen lokakuun haaste tuntui vaikealta. Väriyhdistelmä vihreä-ruskea-sininen ei ole minulle yhtään luonteva. Myös annettu luonnos tuntui hiukan hankalalta, se oli niin suora ja pelkistetty. Käytin kuitenkin molempia.

Tämäkin sivu syntyi nykyiseen tapaani muutaman päivän kuluessa: ensin valitsin kuvan ja mahdollisia papereita isoon minigrip-pussiin, sitten värjäsin kirjaimet, sitten maalasin ne, sitten yhtenä iltana askartelin tarinointilappusia joista yksi päätyi tähän. Varsinainen kokoamisvaihe sitten olikin tosi nopea: kirjoitin tekstin, turmelin vähän papereiden reunoja ettei tulisi liian siisti kokonaisuus, sitten huitaisin sivun kasaan.

Ja sivuni päähenkilölle anteeksipyyntö siitä, että hän joutui samaan sivuun hämähäkinseittipaperin kanssa! Se johtuu tietenkin Hagridista. Tässä käytetyt pahvikirjaimet ovat kotikaupunkisi Papruksesta, samoin ruskea lehtiköynnösnauha. Kirjaimet värjäsin ensin musteella ja pari päivää myöhemmin maalasin päälle. Vihreä muste imeytyi valkoisen maalin läpi aika kauniisti.

Hempeilyä ja hörhelöä

Olen jo pitkään halunnut tehdä sivun tästä hellästä kuvasta, jossa esikoiseni pitää ensimmäistä kertaa pikkusiskoaan sylissä.

Uusimmassa inspiroitumishaasteessa kehotettiin hempeilyyn, mutten halunnut tehdä tällä kertaa äärimmäisen vaaleanpunaista ja romanttista. Sivua on terävöitetty mustavalkoisuudella ja värikkäillä kukilla. Sivu on pyöreä, valkoinen tausta on vain kuvaamista helpottava paperi, jotta reunatylli näkyisi.

Valokuva on otettu tammikuussa keltaisessa valossa ja sivu on jälleen kuvattu keltaisessa valossa. Oikeasti lapseni eivät siis kärsi maksasairaudesta.

Skräppäys on tällä hetkellä helpon ja sujuvan tuntuista, tämäkin sivu tuli tuskitta ja nopeasti.

Paperikierteen syyskuu

Paperikierteen syyskuun haasteessa oli sekä värit että luonnos, joista saattoi valita. Käytin molempia, koska näin heti mielessäni nämä paperit ja tämän kuvan juuri tällä tavalla. Ainoastaan teksti ja yksityiskohdat piti vielä lisätä. Kirjaimet on leikattu vanhasta ruotsi-ranska -sanakirjasta. Lisäsin niihin hiukan liituväriä.
Lintuemokiiltokuva ja kultainen sydän tuntuivat sopivan isoäititeemaan.Laitoin taas kulman tällä tavalla. Helmiäisnuppineulat sopivat isoäititeemaan: mummo-blingblingiä pitää olla.
Huomaan, että noudatan haasteluonnoksia turhankin tarkkaan, koska saan niistä heti aika vahvan mielikuvan. Olisi varmasti kehittävää pyrkiä pois omalta mukavuusalueelta, koska oppimista voi tapahtua vain siellä, mutta tärkeintä silti on että saa askarrella ja että se on kivaa.

Miksei aina ole naamiaiset...?

Sivu syntyi yöllisen askartelupuuskan jatkoksi uuteen inspikseen, jossa piti tallentaa oma outo mieltymys. Tämä ei ole (sattuneesta syystä!) ihan päivittäinen tapa, mutta minulle on usein hymähdelty, koska innostun naamiaisista ja muista pukujuhlista aivan valtavasti. Arkipukeutumiseni on nopeaa ja huoletonta enkä pidä vaateostoksista, mutta naamiaispukuun olen valmis käyttämään naurettavan paljon aikaa ja vaivaa. Kuvan pukua tein viikon ja käytin sitä yhden kerran.
En sensuroi mitään tästä sivusta, koska en ole tavallisesti Judge Dreddin näköinen. Sivu syntyi kivan nopeasti ja sumeilematta. Sain käytettyä myös itse askartelemiani koristeita, jee! Lopputuloksessa voisi olla enemmänkin asioita, mutta olen ihan tyytyväinen tähän.

Keltaisessa valossa

Moni bloggaaja on esitellyt askartelunurkkauksiaan. Katselen niitä aina ihastuksissani ja nyt kieli poskessa näytän omani. Tässä, tadaa! Joo, se on ruokapöytämme. Ja joo, nyherrän täysimittaisia layouteja tuossa yhdessä pienessä kulmassa.
Minullakin on kyllä askartelupöytä ja sievästi järjesteltyjä tarvikkeita, mutta perheemme vauva nukkuu samassa huoneessa ja häiriintyy valosta. Niinpä hiippailen askarteluiltoina keittiön ja makuuhuoneen väliä edestakaisin, kun haen tarvikkeita ruokapöydälle. Lopputuloksena on kaaos ja kauheasti paikoilleen laitettavaa, mutta onneksi useimmiten jotain muutakin.

Eräänä iltana pitkän päivän jälkeen halusin hiukan askarrella ja kokeilin paria ideaa. Ensin kokeilin leimailla pilttipurkilla ja pahvinpalalla journaling-lappusia. Niistä tuli oikeastaan sen näköisiä kuin lapsuudessa huopakärkisellä kuivahtaneella tussilla piirrellessä, eli aika suttuisia, mutta ei se haittaa, kunhan kokeilin. (Keittiössämme on tosi hämärä keltainen valo, siksi kuvatkin ovat keltaisia ja hämäriä)
Sitten leikkelin pahvista muutamia kuvioita. Alla kuvassa myös kuviopaperilla päällystämiäni diakehyksiä, joita oltiin heittämässä työpaikaltani pois. Niitä ei digikuvien ja videotykkien aikakaudella tarvitse enää alkuperäiseen tarkoitukseen, mutta kuviopaperilla ja koristeilla niistä saa tosi hauskoja!Kuvassa on myös hyvin tärkeä asia: muistilehtiö, johon suherran nopeita muistiinpanoja askarteluideoista. Tein sen taannoin ruokatunnilla parista suttupaperin palasta ja se on ihan ruma, mutta se toimii oikein hyvin. Kun askartelen harvoin, on aloittaminen helpompaa kun olen valmiiksi kerännyt ideoita mitä haluan kokeilla.

Ensimmäinen p*skarteluhaasteeni

Olin jo tehnyt tämän kortin, kun huomasin, että se sopisi mainiosti viikon P*skarteluhaasteeseen, jonka aiheena ovat eläimet.

Kortti on tehty "Parane pian" -kortiksi ystäväkoiralle, joka on ollut leikkauksessa. Toivottavasti kortti piristää myös hieman koiran huolestunutta ihmisväkeä!

Puita näkee paljon askarteluissa nykyään, mutta olen itse niihin niin ihastunut, että niitä tupsahtelee omiinkin töihini. Koira on leikattu kuviopaperista, samoin luunauha. Kortti on tavallinen 2-osainen ts. avattava kortti, mutta näyttää kuvassa oudon vinolta, koska nuuttauksesta huolimatta kortti aukesi hiukan skannerissa.

Re-make

Harrastettuani jonkin aikaa scrapbookingia alkoivat ensimmäiset sivuni näyttää kamalilta. Päätin, etten tekisi niille mitään, koska kehitys kuuluu asiaan: samalla laillahan isot lapset nolostelevat pienempänä tekemiään juttuja kunnes taas paljon myöhemmin pitävät niitä hauskoina.

Eilen illalla kuitenkin tein uusiksi sivun vanhemman lapseni vesirokosta, koska ensimmäinen versio oli niin kökkö. Uudessa työssä on sama kuva, teksti ja otsikko kuin vanhassa. Tämä uusi on käsittelyltään raikkaampi ja tytömpi. Sitä paitsi olen jo pitkään halunnut laittaa sivulle tuollaisen puun! 8x8 -koko on siitä kiva, että sivuja on tosi nopea tehdä kun niihin mahtuu niin vähän mitään.

Puu on leikattu vapaalla kädellä. Tarinoinnin tausta on leikattu sitruspuristin sabluunana, siinä oli vaan niin kiva muoto että halusin käyttää sitä.