Mä elän vieläkin

Vuosi 2011 ei lopulta ollut kovin tuottelias askarteluvuosi. Välillä jo pohdin, olenko lopettanut skräppäämisen enkä vain myönnä sitä. Lopetin ostolakkonikin siinä toivossa, että uusien tuotteiden shoppaaminen innostaisi askartelemaan jotain! Lopulta skräppäsin vanhan ajokorttini, koska halusin dokumentoida sen ennen kuin joutuisin antamaan sen pois hakiessani uuden. Minulla ei ollut tilaisuutta ottaa siitä kunnon kuvia, joten otin töissä kopiokoneella kopioita ennen kuin singahdin ruokatunnilla poliisiasemalle hakemaan uuden korttini. Valokuvat ovat kortin kuvaa eri kokoisina, koko kortti on valokopiona tagin takana. Tagi on jonkinlaista nahkaa ja ollut kiinni jossain perheemme vaatteessa. Tagin toiselle puolelle päätyi hassu renkaanpaikkauspakkauksen tarra (onko Pang kovin luotettava nimi renkaanpaikkaustarroille?!).

Sivussa on yhdistetty aika erilaisia Basic Greyn ja Cosmo Cricketin papereita. Teksti ei kerro ajokortista vaan siitä, miten olen muuttunut ja miten suhtaudun aiempaan minääni. Ja kun laitoin sivun albumiin, huomasin että se on kuin pari edelliselle tekemälleni sivulle, joka on aivan sattumalta samalla aukeamalla! En ajatellut edellistä sivua tätä tehdessäni, mutta nämähän ovat värivalintoja myöten hyvin samanlaiset! Jopa molempien aihe on itsetutkiskelua ja ajankulun pohdintaa.

Tämä sai minut katsomaan läpi pari albumillista aiempia skräppisivujani ja etsimään toistuvia teemoja tai yksityiskohtia. Huomasin, että suosin epäkeskoa asettelua, oikealle painottaen. Pidän rykelmistä ja rosoisuudesta. Pidän kukistakin, vaikka olen aina ihmetellyt, miksi niitä käytetään niin paljon skräppäyksessä! Ehkä siksi, että kukkia on niin hauskaa tehdä...Melkein kaikki on hieman vinossa ja aika suurpiirteistä, koska skräppään huvikseni enkä jaksa liikoja mittailla. Sivujeni tekstit ovat yleensä ajatuksia, joita kuva on herättänyt, eivät niinkään dokumentoivaa tekstiä kuvan tilanteesta.

Mikä ihaninta, löysin omien töideni joukosta paljon yksityiskohtia joista pidin, ja jotka herättivät halun tehdä lisää. En usko, että skräppäämiseni siis niin vain loppuu! Toivottavasti vuodesta 2012 tulee luova ja hauska vuosi!

Kill Bill vol. 3

Ostin punaista glimmer mistiä Lontoosta. Ja sitten totesin, että en oikein osaa suhistella sillä nätisti, vaan kärsimättömänä saan aikaan ennemminkin teurastamotunnelmaa. Päätin, ettei se haittaa. Alunperin olin ajatellut tehdä tästä sivusta siistin ja graafisen, mutta Luova Prosessi liikkuikin toiseen suuntaan :D Tykkään siitä, että nykyään useat sivuni tulevat helposti tehdyiksi. Olen oppinut ettei kaikkia mieleen tulevia ideoita ole pakko tunkea samalle sivulle vaan voi antaa sivun tulla nopeasti valmiiksi.

Toisaalta olen ajatellut  myös keksiä itselleni pikku haasteita, esimerkiksi tekemällä sivun jonkin tietyn koristeen tuomasta ideasta, tai vaikka laittaa 30 koristetta samaan sivuun, tai kymmentä eri kuviopaperia...loman jälkeen sitten!

Suomalaismiesten mökkieleganssia

Askartelutarvikkeiden ostolakkoni ei ole pitänyt täysin. Ostin hieman tarvikkeita Lontoosta toukokuussa, ja nyt lankesin askartelukirjakerhon tarjoustuotteena pakkaukseen, jossa oli helmiä, kukkiensidontarautalankaa sekä jonkinlaista hämärää kreppipaperimaista teippiä, missä on aivan olematon liima, ja suloista leipurinnyöriä, joka oli aiemmin tänä vuonna hot ja pop monissa askartelublogeissa.

Tämä 6x12 -kokoinen sivu syntyikin hingusta laittaa heti uudet tarvikkeet töihin sen sijaan, että hilloaisin niitä kaapissa. Taustana on tuhoamastani valokuva-albumista ylijäänyttä ruskeaa kartonkia. Otsikko on taivuteltu kukkiensidontarautalangasta, siitä siis muodostuu sana "veljekset" jos ette saa selvää. Vihreä kreppiruttu on sitä outoa teippiä, jonka en kyllä usko toimivan alkuperäisessä tarkoituksessaan, tähänkin se piti ommella että pysyisi kiinni. Ötökkä on lahjana saadusta hopeanvärisestä tarra-arkista, joka ei sellaisenaan moneenkaan sivuuni toimi, mutta näin mustattuna leppäkertusta tuli koppakuoriainen. Muutenkin on taas sotkettu liituväreillä ja musteilla melko runsaasti - mutta tämä on siistiä verrattuna siihen, kun yritän käyttää glimmer mistiä! Siitä tuonnempana...

Taidehistoriallista odotusta

Tämä sivu on odottanut valmistumistaan pitkään. Otin kuvan raskaustestistä odottaessani toista lastani kolme vuotta sitten, eli nyt ei tarvitse onnitella :D Fra Angelicon maalauksen kuvan säästin vanhasta taidekalenterista, koska se sopii aiheeseen: Mariakin on tässä välitilassa, ei ulkona eikä sisällä, ei vielä äiti eikä enää neitonen.

Sivussa on käytetty kahta kuviopaperia, joista alemman ostin alunperin skräpätäkseni taidehistorian opinnoistani. Pinkit kuviot on leikattu toisesta kuviopaperista. Lisäksi lempitarvikkeita, kuten tylliä ja liituvärejä. Tämä on yksi viime aikojen lempisivujani, koska vaikka toteutus on erilainen kuin alunperin ajattelin, tunnelma on minulle juuri se, mitä halusin.

Kahdelle pyörälle

Sivu ilman kummempia selityksiä: ajan nyt prätkäkorttia ja skräppäsin siis siitä. Aihetta varten ostin toiveikkaana moottoripyörätarroja viime syksyn skräppäysristeilyltä. Tätä paperia (Jenni Bowlin?) olen käyttänyt usein muottina tehdessäni tämänmuotoisia sivuja, mutta nyt tämä piti jo käyttää ihan omana itsenään. Kaikki prätkäasiat tuntuvat olevan aina pääasiassa mustia, joissa on hiukan valkoista ja punaista. Miksiköhän?

Kaihomieltä ja nuoruusmuistoja

Rakastan askartelua ja askartelublogeja, mutta inhoan syvästi bloggaamista. Jotain tapahtuu aina kesken postaamisen ja kaikki vaivalla räpeltämäni katoaa! Niinpä en ole juuri blogannut vaikka olen askarrellut muutamia kortteja ja skräppisivuja.

Usein skräppään aiheesta, jota olen ajatellut pitkään, ja saattanut mielessäni sommitella sivunkin jo pitkälle valmiiksi. Tämä sivu sai alkunsa siitä, että käteeni päätyi siivotessani tämä musta kartonki ja halusin tehdä siihen jotain! Etsin kuvan ja tein sivun ilman suurempia suunnitteluja. Koska sivu oli niin tilannesidonnainen, laitoin poikkeuksellisesti päivämääränkin sivuun. Ainakin jälkeenpäin muistan, milloin kuuntelin pelkkää Pink Floydia useiden päivien ajan...

Kodinhoitoa

Edellisen postaukseni kopiopakista syntyi tällainen sivu. Minulla on outo tapa siivota keittiötä melko myöhään illalla: ei joka ilta, mutta toisinaan, yhtäkkisinä maanisina puuskina. Nimitän sellaista aina "Martha Stewart momentikseni", mistä sitten tuli sivunkin otsikko. (Tiedän, että M.S. on monille askartelijoille kauniiden tarvikkeiden synonyymi, mutta minusta hän on aina ollut hiukan pelottava tyyppi! Vaikka ovat ne tarvikkeet minustakin kauniita.) Otsikon pahvikirjaimet väritin Promarkerilla ja kiinnitin Glossy Accentilla. Sain käytettyä tähän paljon pahvikoristeita, jotka jäivät yli Intohimona skräppäys 2011 -tapahtuman Paperikeijun haasteesta. Ne eivät ole mukavuusalueellani, mutta juuri siksi niitä on kiva käyttää. (6/100.)

Lisäksi valmistelin gesson ja maalien kanssa papereita joihinkin tuleviin projekteihin. Nämä ovat alunperin vaikeiden paperien pussistani. Jostain syystä tekee mieli löytää tapoja käyttää juuri niitä papereita, vaikka minulla olisi kymmenittäin mielestäni oikeasti ihania?!

Takaisin kaappiin

Askartelurintamalla on ollut hiljaista, enintään olen näperrellyt vähän koristeita joskus tai hiplannut papereita miettiväisenä. Miten ankeaa! Yhden synttärikortin sentään tein kolmikymppiselle naiselle (5/100?)

Kokosinkin nyt Counterfeit Kit Challengen innostamana toukokuun väärennettävän pakin. Pakki oli tosi vaikea, mutta sain kasaan joitain tarvikkeita, joissa oli mielestäni sama tunnelma. Tässä vielä kuva omasta pakistani, katsotaan mitä niistä syntyy!
 
Huomaan, että blogger on muuttunut jonkin verran, blogitoiminnot tuntuvat vierailta. Huoh.

Kymmenen lempitarviketta

Xing ja Riikka virittivät hauskan pikku haasteen kymmenestä lempitarvikkeesta. Innostuin heti ja tein listankin, mutta nyt olen jo ehtinyt unohtaa, minne talletin listan...! Tässä siis hatusta vedettynä uusi lista.

Minun lempitarvikkeeni, satunnaisessa järjestyksessä:

1. Kuviopaperit. Rakastuin niihin jo ennen kuin aloin skräpätäkään! Aluksi vain ihmettelin niiden suurelta tuntuvaa, neliömäistä kokoa ja muotoa. Ja kun aloitin skräppäyksen, täysi 12x12 sivu tuntui liian isolta tehdä, joten tein 8x8 -sivuja. Minulla ei ole varsinaisia lempivalmistajia, enkä koskaan käytä tarkoituksella saman sarjan papereita.

2. Kaksipuolinen teippi. Nykyisin käytän pääasiassa Bilteman kaksipuolista, koska siitä saa helposti sopivan kokoisia paloja, mutta pidän myös valokuvien kiinnittämiseen myytävistä pikku neliöistä sekä erilaisista GlueDots -valmistajan teipeistä, joita sain ison kasan Leikkaa & Liimaa -tapahtumasta sponsorilahjoituksina.

3. Fiskarsin teräväkärkiset pikku sakset. Yhä enemmän leikkaan kuviopapereiden kuvioita ja teen itse kukkia, joten terävät pienet sakset ovat ehdottoman hyvät. Lisäksi kärjillä voi tehdä reiän haaraniittiä varten.

4. Haaraniitit. Välillä en ole käyttänyt niitä paljoakaan, mutta nyt alkuaikojen skräppäysrakkauteni on taas mukana melkein joka sivussa. Haaraniitti on sekä koriste sellaisenaan että tekninen ratkaisu siihen, miten saa painavia kierrätysroskia kuten rautalankaa, tai paksuja koristekerroksia pysymään kiinni sivussa.

5. Paperileikkuri. En ole tarkka skräppääjä ja silppuan usein silmämääräisesti mittailematta, mutta jossain vaiheessa aloin kaivata sitä ettei tarvitsisi aina leikata pikku saksilla isoja papereita. Käytössä on Fiskarsin leikkuri, jota myydään kaikkialla, mutta minusta se on huono. Se ei leikkaa ihan suoraan vaan siinä voi tulla jopa kahden millin heitto, ja terät tylsyvät nopeasti. Etsin parempaa vaihtoehtoa, mutta odotellessa sinnittelen nykyiselläni.

6. Nitoja. Tavallinen toimistonitoja ja värilliset niitit ovat mukana monessa sivussa, ja kiinnittävät asioita siinä missä haaraniititkin.

7. Musta kuulamustekynä. Ei siis kuulakärkikynä vaan sellainen kosteamusteisempi. Olen kirjoittanut niillä melkein kaiken teini-iän päiväkirjamaratoneista saakka, ja edelleen oma käsialani on luontevinta niillä kirjoitettuna. Käytän harvoin muunlaisia kyniä tarinoinninkaan kirjoittamiseen.

8. Liituvärit. Helppo tapa saada ohutta sävyvaihtelua paperien reunoihin tai mihin vaan! Minulla on ehkä 15-20 kirkkaan värin laatikko kotikäytössä ja lisäksi pienempi kuuden syysvärin paletti, jotka ovat kaikki runsaassa käytössä. Koska pelkään värinappien halkeamista kuljetuksessa, en uskalla ottaa tapahtumiin mukaan isoa laatikkoani ja tunnen oloni hiukan vajavaiseksi...

9. Aakkostarrat. Aluksi pidin niitä kerskakulutuksena. Sitten kuitenkin hurahdin niihin otsikoiden teossa. Lempiaakkostarroja en pysty nimeämään, pidän sellaisista jotka kestävät pientä runtelua, kuten värin vaihtoa ja hiomista.

10. Glossy Accents. Joskus jopa siinä käytössä mihin se varsinaisesti on tarkoitettu, eli kirkkaan lakkapinnan tekemisessä koristeeseen! Useimmiten käytän sitä kuitenkin teräväkärkisenä pikku liimana vaikka itsetehtyjen koristeiden kokoamisessa tai niin pienten juttujen kiinnitykseen, että teippi on liian suurta. Glossyn ainoa varjopuoli on pitkähkö kuivumisaika.

Listalle hinkuivat myös kynsiviila sekä neula, joita käytän distressaukseen, nauhat, kierrätysroskat sekä Spotify, joka on nykyään päällä lähes aina kun skräppään. Jopa niin, että kun katson tekemääni sivua, muistan usein mitä kuuntelin kun tein sitä...

Vaihtelua skräppäyksen lomaan

Minulla on usein monta kirjaa yhtä aikaa meneillään. Olen jo pitkään ajatellut, että minun pitäisi tehdä kirjanmerkkejä itselleni, ettei kirjojen välissä olisi aina ties mitä lipareita. Olen myös ajatellut tehdä niitä pieninä sarjoina, pari kolme kerrallaan, ehkä samaan tapaan kuin ATC:eja tehdään. Tässä ensimmäiset kaksi.
Tekstit selittyvät vaalien jälkeisellä alakulolla. Värit tulevat lintukuviopaperin väreistä. Taustan oranssit ruudukot on tehty mustan huoparistikon taustapaperin päältä leimaillen ja vähän täsmennetty tusseilla. Reunoilla oranssia ja vihreää liituväriä. 4/100.

Suloista spanielille

Tässä on selkeä pikku sivu, jonka tekeminen kuitenkin oli tosi tuskaa. Olin väsynyt ja huonotuulinen, ja sotkiessani kuivuneella skräppäysmaalilla onnistuin tuhoamaan ensimmäisen sivun ja kuvan. Halusin vaaleanpunaisen kaunokirjoitusotsikon mustalle paperille! Halusin kukanmuotoisen sivun! Ääh.

Sitten muistin embossausjauheet. En ole juurikaan embossaillut: aikanaan tein ensimmäiset kokeilut leivänpaahtimen kanssa, ja sehän nyt ei ole kovin mukavaa puuhaa. Ostin sittemmin kuumapuhaltimen, mutta jouduin säilyttämään sitä erillään muista tarvikkeistani ja unohdin koko kapineen. Nykyään se on helposti saatavilla askartelukaapissani. Aluksi leimasin otsikon sanan "iloinen" eri paperille, embossasin ja leikkasin irti. Hyvä. Sitten uskaltauduin kirjoittamaan ja embossaamaan suoraan sivuuni: sekin onnistui. Leimasin vielä koukeron paperin reunaan ja sekin onnistui. Lopputulos on mieleinen ja nyt vain ihmettelen, miksi en ole aikaisemmin muka uskaltanut tehdä kohokuviointia ja leimailuja suoraan skräppisivuihini!

Tekemäni sivu on suloisempi kuin useat sivuni. Se johtuu kuvassa olevasta hoitokoirastamme, joka asuu meillä muutaman kuukauden. Kuvitelkaa nyt pääkalloja noiden silmien viereen! Jotta ei olisi ihan liian imelää, kuuntelin vanhaa Annihilatoria sivua tehdessäni ;) Ja sivuhan on 3/100 omassa pikku projektissani.

Kevätihmiset älkööt vaivautuko!

Yleisenä elämänasenteena en kannata negatiivisuutta ja vihaisuutta. Erään asian suhteen teen kuitenkin tietoisen poikkeuksen: Olen antanut itselleni luvan inhota kevättä niin paljon kuin jaksan! Maaliskuun voisi poistaa kalenterista ja universumista kokonaan. Energiani on tosi vähissä enkä esim. jaksanut skräpätä maaliskuussa oikeastaan ollenkaan, en edes mentaalisesti.

Halusin nyt kuitenkin palata lempipuuhaani, ja rangaistakseni kevättä ajattelin skräpätä aiheesta ja siihen sopi masentava vaaleansininen-musta-valko-harmaa -värimaailma. Taustapaperi oli vaikeiden papereideni joukossa (jo toisessa sivussa peräkkäin?!) mutta pääsi palvelukseen muotoonleikattuna. Otsikko on lainattu Sielun Veljien hienosta Kevät -kappaleesta. Lisäksi tunnelmaan sopi pitkään varjelemani Matti Pellonpää -postimerkki! Mustat kukat ovat napakkaa muovitettua kangasta, jotka päätyivät askartelukäyttöön rullakaihtimen kavennuksessa, ja musta metallikiehkura on jonkin paperilehtiön kierrettä. Kevät paljastaa kaikkea outoa lumen sulaessa, joten kierrätys sopii teemaan hyvin! Kannattaa valita vihollisensa hyvin - tätä sivua oli tosi hauskaa tehdä ;)

Niin, ja tämä oli siis 2/100.

Kollektiivinen vauvamuisto

Berliinin eläintarhan kuuluisa jääkarhu Knut kuoli yllättäen maaliskuussa ja se tuntui surulliselta, sillä olin itsekin ihastellut Knutia pentuna. Berliininkuvieni jämien joukossa oli joitain kuvia Knutin esityksestä, ja viikonloppuna tein sivun aiheesta.

Skräppimojoni on viime aikoina ollut aika alamaissa, mutta välillä on tehnyt mieli hypistellä tarvikkeita. Olen leikellyt papereita muotoon ja tehnyt yhdistelmiä kuviopapereista. Tässä kehyksenä oleva ruudullinen paperi on tullut minulle jostain ja ollut vaikeiden papereiden joukossa odottamassa kohtaloaan. Nyt sille löytyi tarkoitus. Tarinointilappu puolestaan on vanhan passini ylimääräinen sivu: otin passin askartelukäyttöön, ja tarkoitukseni on skräpätä myös passi itse.

Sivu on myös 1/100: olen ottanut oman haasteen olla ostamatta lisää tarvikkeita ja toisaalta skräpätä enemmän. Niinpä ajattelin tehdä 100 sivua, korttia tai muuta paperiaskartelua minulla jo olevista askartelutarvikkeista ennen kuin ostan lisää. Poikkeuksen tähän tekevät maalit ja lakat, sillä haluaisin maalata enemmän skräppisivuihin ja ehkä kokeilla suihkuteltavia värejä ja gessoa, mutta varsinaisia skräppäystarvikkeita en aio nyt hetkeen ostaa. Lisäksi olen perustanut "100 asiaa joista haluan skräpätä" -listan, johon kirjoitan aiheita sitä mukaa kun niitä tulee mieleen. Olen myös ajatellut kokeilla skräpätä useita sivuja samasta kuvasta, siten että niihin tulee erilainen tunnelma ja eri tarina - mutta tästä lisää tuonnempana.

Muoks. En ole pohtinut kummempaa aikarajaa 100 tuotokselleni. Kuvittelisin, että tänä vuonna ei enää tarvitse shoppailla, koska en yleensä ole kovin tuottelias.

Kopiopakista

Tein taannoin kopiopakin, mutta vasta nyt ehdin skräpätä sillä. Taustapaperi on itse tehty kahdesta eri kuviopaperista, mielestäni siitä tuli hauska ja teen näin varmaan uudestaankin. Raitapaperi tosin ei ollut pakissani, mutta on samaa sarjaa tapettikuvioisen kanssa. Myös lisukkeet ovat pääasiassa pakista, otsikkokirjaimet tosin tulivat Intohimona skräppäys -tapahtuman kirigamityöpajasta ja mainio pääkalloteippi on vaihdettu Pia K:lta.

Tennarit kaipasivat seurakseen hiukan ramopunk -asennetta, mutta tarrakirjaimilla tehtynä yy-kaa-koo-nee -teksti ei ollut riittävän rosoinen. Maalasin taustan käsinkirjoitettua tekstiä varten, ja samalla tulin sutineeksi otsikon pahvikirjainten keskelle ohuesti maalia. Lopputuloksesta tuli mukavasti enemmän käsintehdyn oloinen. Ruusuke sivun yläosassa on tehty kirjekuorista: tiedätte ne kirjekuoret, missä tulee vaikka laskuja tai pankin papereita. Niiden sisäpuoleen on yleensä painettu jotain kuviointia peittämään kirjeen sisältö. Olen jo pitkään halunnut käyttää niitä koristeiden tekoon, ja tässä on ensimmäinen versio kahdesta eri kuoresta sekä haaraniitistä.

Niin ja kengät, ne ovat kyllä tosi mukavat!

Arkistojen kätköistä

Edellisen postaukseni jälkeen aloin miettiä, miten yleensä olen käsitellyt vaikeita, vaaleansinisiä thickersejä ja löysin pari julkaisematonta sivua, joissa olen käyttänyt niitä.
Ensimmäinen on sivu, jonka tein Leikkaa&liimaa -tapahtumassa viime kesäkuussa. Sivu on oikeastaan pari tälle sivulle, joka myös on skräpätty isäni jäämistöstä löytyneistä päiväämättömistä, epämääräisistä valokuvista. Vaaleansiniset kirjaimet on värjätty promarkereilla rusehtaviksi.

Allaolevassa 6x12 -sivussa ei poikkeuksellisesti ole tarinointia. Yritin kirjoittaa sellaista, mutta oikeita sanoja ei löytynyt. Niinpä skräppäsin vain kuvan, jossa olen työpaikkani katolla etsimässä vuotokohtia, sekä työpaikkani yläpohjasta löytyneen rautanaulan. Muistan itse, mitä ajattelin kaiken tuon tapahtuessa. Vaaleansinisistä kirjaimista tuli mielestäni kauniit, ja taustapaperin kukkien varret ovat samalla tavoin kaarella kuin 40-luvulla tojalevyyn lyöty naula.
Tässä vielä yksi sivu, joka on myös kivaa 6X12 -kokoa. Aloin tehdä tätä inspishaasteeseen, jossa piti olla muotoiltu paperin reuna, mutta sivu ei sitten ehtinyt valmiiksi siihen. Sivu valmistui vasta kesäkuun jälkeen, koska sivussa oleva lintu on leikattu Leikkaa&liimaasta saamastani paperista. Lehti kukan vieressä on tehty Xingin ohjeella.

Täysin pääkallotonta ja siistiä skräppäystä

Lauantai-iltana teki mieli skräpätä, mutten ollut kovin virkeä. Päätin tehdä nopean 6x12 -kokoisen sivun ylijääneistä haastemateriaaleista. Päätin myös kokeilla erilaista tyyliä kuin yleensä: suuria kuviopaperipintoja, vähän yksityiskohtia, selkeä yleisilme. Englanninkielinen, VAALEANSININEN?! otsikko. Tämä sivu syntyikin tosi nopeasti! Skräppäisin varmaan hirmu vauhtia, jos tekisin aina tällaisia sivuja. Ja toisaalta, oli vaikeaa pidättäytyä lisäilemästä vähän sitä ja tätä oman käden jälkeä ja rosoa. Esimerkiksi lintu kaipaisi puhekuplaa, jossa sanottaisiin "Think outside the cage!" koska se sopisi sekä aiheeseen että englanninkieliseen otsikkoon...kirjaimina käytin viimeiset Leikkaa&liimaa -tapahtuman sponsorilahjathickersit, joista muokkailemalla sai nämä sanat. Vastoin tapojani en muuttanut kirjainten väriä vaan annoin niiden olla siisteinä. Laitoin jopa sivuun päivämäärän!

Tätä oli hauskaa tehdä, ja aikaa meni varmaan vain puolisen tuntia. Useimmiten sivuni vievät paljon enemmän aikaa. Koska skräppään vain omaksi huvikseni, ajankululla ei tavallaan ole väliä, mutta oli mukavaa saada nopeasti valmista. Kokeilen tällaista varmaan uudestaankin, vaikken usko että siitä tulee koskaan oma tapani skräpätä. (Ja jos joku ihmettelee valokuvaa, siinä on tyypillinen vähähiilihydraattinen aamiaiseni eli kahvi kermavaahdolla sekä mantelijauhoista tehty sämpylä oikean voin kera.)

Kirigamia ja painolastia

Intohimona Skräppäys -tapahtumassa osallistuin Paperikeijun työpajaan, jossa Xing opetti kirigamitekniikkaa ja sen sovellutuksia skräppäyksessä. Työpajaan kuuluvat Jenni Bowlinin paperit olivat sellaisia, joita en itse luultavasti olisi hankkinut tässä vaiheessa, mutta olin kiinnostunut kokeilemaan. Printtasin muutamia vanhoja sukuvalokuvia juuri näitä papereita ajatellen.

En ehtinyt sitten skräpätä pajan materiaaleilla itse tapahtumassa, mutta päätin koota tämän sivun pääasiassa pajan paketista. Isot mustat pahvikirjaimet ovat tässä käsittelemättömiä, koska niiden ankaruus sopi siihen tarinaan, jonka tällä kertaa halusin skräpätä. Kaikki paperit ovat pakista, itse lisäsin vain tylliä, narunpätkän ja leimakuvasta tehdyn kalvosuurennoksen sekä hieman tussia ja liitua. Sivussa on kolme kirigamitekniikalla tehtyä muotoa: kehys, kuvan taakse jäävä tähti sekä kuvan päällä oleva kukkanen.

Sivun tarina taas menee terapiaskräppäyksen tai voimaannuttavan skräppäyksen puolelle. Olin ajatellut skräpätä periytyvästä henkisestä taakasta, mutta anteeksiantoaspekti juolahti mieleeni vasta sivua tehdessäni. Halusin antaa sen toteutua, ja sitä varten leikkasin kirjaimet alareunaan yhdestä pajan paperista.

Kuvan esittämä henkilö on kuollut jo 60 vuotta sitten ja hyvin harva enää elävä tunnistaisi hänet tästä, saati surffaisi askartelublogeissa. En siis tällä kertaa sensuroinut kasvoja. Myös tarina on niin universaali, että henkilökohtaisuudestaan huolimatta sekin ansaitsi päästä esille. Sotien vaurioittamien miesten jälkeläisten suruista voisi varmasti skräpätä albumeittain, ja vaikken sille tielle laajemmin aio lähteäkään, tämän sivun tekeminen oli itselleni mielekästä.

Tällaisilla tunnelmilla siis Jenni Bowlinin papereista :D Mitähän muille samat paperit saaneille on tullut mieleen?

Paperikeijun samat materiaalit -haastesivu

Monessa blogissa on jo fiilistelty tämän vuoden Intohimona skräppäys -viikonloppua. Minullakin oli siellä mukavaa, mutta sen jälkeen vietetyt perhelomapäivät ilman tietokonetta ovat hiukan pudottaneet minut kelkasta. Nyt olen jälleen kotona ja voin ainakin julkaista tämän sivun, jonka tein Paperikeijun Samat materiaalit -haasteeseen. Sivu olikin ainoa, mitä sain kokonaan valmiiksi viikonlopun aikana!

Materiaalipaketti oli suloinen, mutta itselleni aika haastava. Skräppäsinkin muutaman vuoden takaisia kuvia Faces -etnofestareilta, jossa lasten omalla Small faces -alueella oli kaikenlaisia telttakatoksia ja lippusiimoja ja kaikki oli ihanasti hiukan rähjäistä. Päällystin mustat pahvikirjaimet yhdellä papereista, lisäksi käytin hiukan vihreää liituväriä reunoihin. Sivusta tuli oikein mieleinen. Pahoittelen lappusilla sensuroituja nimiä ja kasvoja - ehkä minäkin vielä joskus jaksan opetella kuvankäsittelyä...

Vielä kiitos kaikille blogituttaville askarteluseurasta!

Tavataanko Intohimona Skräppäyksessä?

Tein itselleni nimilapun viikonloppua varten. Tällainen rinnuksissa sitten hillun ympäriinsä tai askartelen maanisesti pöytäpaikalla tajuamatta puhua kenellekään.

Mukaan pakkaan mahdollisimman vähän. Otan Viikko elämästä -albumin mukaan siinä vaiheessa kuin se on ja jatkan sitä - se ei ainakaan nyt ole vielä valmis - ja lisäksi osallistun yhteen Samat materiaalit -haasteeseen sekä yhteen työpajaan, joista molemmista siis tulee jonkin verran materiaaleja. Lisäksi otan skräpistämäni kuukausipakin. Eiköhän niistä jo riitä tekemistä! Kunpa vielä muistaisin etsiä kuvia mukaan...

Toivottavasti tulee tilaisuus jutella mahdollisimman monen blogitutun kanssa! :) NÄHDÄÄN!

Ensimmäinen skräpistetty kuukausipakettini

Xing esitteli hauskan idean kuukausipakettien skräpistämisestä ja laittoi muutaman esimerkkipaketin skräppäyskeskustelupalstalle. Pia K:n lailla minäkin ihastuin Scraps of Darknessin pakettiin ja kokosin sen omista tarvikkeistani. Kas tässä paperit:
Ja tässä lisukkeet. Keltaisen ja vihreän kukan tein itse skräppipapereista, pinkki ja lila on koottu yksittäisistä huopakukista. Alkuperäisessä pakissa oli kerroksellisia ruusuja, mutta kokoluokka oli yhtä liioiteltu. Sydän-tyllineula syntyi helposti helmiäispäiseen nuppineulaan - näitä voisin tehdä paljonkin - ja mustavalkoiset leimat on tässä suurennettu printterillä, teen niistä piirtoheitinkalvolle kopion töissä jos ehdin. Lintuhäkkipaperista voi leikata sopivan palasen koristeeksi. Pörröinen lanka on neulelankaa.
Tällä lailla siis! Otan tämän skräpistetyn pakin mukaan Intohimona skräppäykseen, vielä pitää etsiä sopivia kuvia. Ja pitäisi tehdä myös nimikyltti tapahtumaan! Ja, niin, pitäisi koota loppuun yllättävän haastavaksi osoittautunut Viikko elämästä -albumi...hups...

Sivu ystävyyskoirasta

Viikko elämästä -albumi on herättänyt kiinnostusta ja kommentteja muissakin askartelijoissa. Kivaa! Purin juuri kamerasta ensimmäisen päivän kuvat, ja huomasin että sellaisia asioita jäi kuvaamatta, mitä periaatteessa olisin halunnut dokumentoida. No, on kuusi päivää jäljellä kuvaamista ja muistiinpanojen tekemistä varten. Albumin lopullinen kokoaminen tapahtuu vasta ensi viikolla.


Skräppäsin loppuun sivun, jonka aloitin 16.1. Jyväskylän askartelutapaamisessa. Olen pitkään halunnut skräpätä tämän kuvan (koiran omistaja antoi luvan julkaista kasvotkin :D), ja on kivaa että sain samalla käytettyä vaikeita tarvikkeita varastostani: lahjaksi saamaani salmiakkiruutua tekevän leikkuria sekä jo 2008 ostamiani siirtokuvia, joiden laatu ei ole oikein tyydyttänyt. Siirtokuvat eivät ole minun juttuni askartelussa - hassua sinänsä, koska rakastin niitä lapsena. Ehkä kymmenet Kalkitos -arkit saivatkin raaputuskiintiöni täyteen jo 80-luvun alussa?

Project Week

Moni suomalaisaskartelija on nyt alkanut tehdä Project Lifea ja olen seurannut sitä uteliaana. Tekeillä on tosi hienoja albumeita, joista on varmasti iloa vielä vuosienkin päästä! Itseäni varten se ei kuitenkaan ole, koska skräppääminen on minulle itseilmaisua ja viihdettä ilman sen syvällisempää tarkoitusta tai deadlineja. Luulen, että ahdistuisin Project Lifen kokoamisesta liikaa.

Arjen dokumentointi on kuitenkin hienoa ja kullanarvoista. Minua on kiehtonut ”Viikko elämästä” -albumin tekeminen siitä asti, kun näin Sannikan tavattoman hienon albumin. Viikko on sen mittainen pala elämästä, jonka minäkin jaksaisin dokumentoida, ehkä jopa pari kertaa vuodessa tai parin vuoden välein tms.

Pari viikkoa sitten juttelin aiheesta Taru76:n kanssa. Tarun ehdotuksesta päätimme pistää pystyyn oman pienen haasteen: teemme tahoillamme albumit, ja Intohimona skräppäys -tapahtumassa sitten esittelemme toisillemme sen, mitä siihen mennessä olemme saaneet aikaan. Ideana siis on saada deadlinesta hieman tsemppiä sellaiseen mukavaan asiaan, mistä muutenkin on haaveillut!

Tätä projektia minunkin piti hieman jo suunnitella etukäteen! Päätin koota albumin A5 -kokoiseen kansioon, jonka otin joskus työpaikan hylkytavaroista. Joka päivälle tulee oma aukeamansa, jonka toinen sivu on kartonkia ja toinen muovitaskuja, joihin voi pistellä pienempiä lappusia. Nämä varsinaiset sivut ovat keskenään samankokoisia. Lisäksi aukeamien väliin voi pistää pienempiä sivuja tietyistä aiheista. Pohdin, tekisinkö värimaailmasta ja tyylistä yhtenäisen, mutta se ei tuntunut hauskalta, joten eri aukeamat ovat keskenään erivärisiä ja -tyylisiä.

Yritän ottaa kuvia ja tehdä muistiinpanoja ainakin seuraavista asioista:

• miltä näytämme nyt, miltä kotimme näyttää

• viikkorytmi: koululaisen lukujärjestys, kaikkien harrastukset, keitä tapaamme
  

• mitä kaksivuotiaamme puhuu tällä hetkellä - muuttuu tosi nopeasti!
  

• mitä luemme, mitä kuuntelemme ja katsomme tv:stä, Spotifysta ja Youtubesta jne.

• mitä syömme, miten käymme kaupassa, tiskaamme, siivoamme ja pyykkäämme

• auto, polkupyörät (aikuiset pyöräilevät myös talvella), pienen rattaat, puhelimet, tietokoneet
  

• mille nauroimme, mistä riitelimme, mistä puhuttiin
  

• koululaisen koulukirjat ja läksyt

Olisi myös mukavaa saada talteen näytteitä muidenkin käsialasta, kauppalistoja ym. arjen pieniä lipareita. Ja yritän saada muutkin ottamaan valokuvia. Olen päättänyt tallentaa ensi viikon. Minun piti tallentaa jo tämä viikko, mutten ollut suunnitellut etukäteen ja niinpä se karkasi käsistä!

Viikko elämästä -haasteemme on avoin kaikille, joiden tekee mieli kokeilla! Albuminhan voi koota juuri niin kuin haluaa: voisi olla myös kivaa tallentaa vain yksi asia jokaisesta päivästä ja tehdä tosi minimalistisen version. Mahdollisuuksia on rajattomasti. Olisi kivaa nähdä muidenkin versioita! Jos ei ole tulossa juuri tuohon Intohimona skräppäys -tapahtumaan, se ei haittaa, ajatuksia tai tekeillä olevia albumeita voi esitellä blogissaankin. Julkaisen omani blogissani sitten IS:n jälkeen. Nyt juuri en ole pysyä nahoissani, koska olen niin innostunut! Menenkin tästä silppuamaan paperia.

Vaihteeksi karumpaa

Lainasin joskus kameraa nörttiveljelleni. Kun hän palautti sen, muistikortille oli jätetty minulle kuva, jossa hän poseeraa Star Wars -julisteensa edessä. Ikään kuin Darth Vader ajaisi häntä takaa! Teetin kuvan ajatellen, että skräppään joskus siitä, millainen hauska nörtti hän on.

Nyt sitten riehaannuin sotkemaan. Sivussa on kolmea kuviopaperia, kirjaintarroja, punchinellaa, sirkkarenkaita ja haaraniittejä, mustetta, akryylimaalia, glittermaalia, työkalukaapista kaivettuja prikkoja, sähköteippiä, maalarinteippiä, revittyä pakkauskartonkia, säilykepurkin kansi ja kierrelehtiön kierre. Muistinkohan kaiken? :D Ei kangasta, huopaa tai pehmeitä elementtejä. Ehdottomasti ei kukkia!

Leimailin sekä oikeilla leimoilla että pahvinpalan reunalla, eli toteutin aiettani leimailla enemmän sivuihini. Kokeilin maalin levitystä niin sormella, pahvinpalalla kuin neulallakin. Ja käytin paljon sirkkarenkaita, joiden käyttöä olen myös päättänyt lisätä! Lisäksi nörttiteemaan sopi käyttää kaikki mustat x-kirjaimet ja miukumaukut, joille ei tavallisesti ole käyttöä. Nautin todella sivun kasaamisesta, ja ajattelin koko ajan: mitähän seuraavaksi laittaisin? Mutta puoliltaöin huomasin, ettei sivuun mahdu enempää ja muutenkin alkoi jo väsyttää. Sivusta tuli sotkuinen, hilpeä – ja tosi painava, koska siinä on niin paljon metallia!

Harmi, ettei ilme näy. Olen kuitenkin päättänyt, etten julkaise naamoja netissä, vaikka sivut siitä hiukan kärsivätkin.

Täytetty muoto

Aikanaan ostin innoissani skräppäystarvikkeita ja ihania papereita, mutten sitten oikein raskinutkaan käyttää niitä, vaan vain varastoin ja haaveilin. Nyt olen onneksi päässyt eroon siitä piirteestä - muiden blogeista olen huomannut, että ihanuuksien jemmaaminen on yleisinhimillistä :D Mutta vielä ihanampaa on, kun saa käyttää lempitarvikkeita ja sitten katsella niitä osana valmista sivua! Taustan ruudullinen October Afternoonin paperi on juuri tällainen pitkään jemmattu herkku: sen toisella puolella on erittäin söpöjä taloja, ja alunperin taisin hankkia paperin ajatellen "onnea uuteen kotiin" -kortteja. Onneksi silppulaatikkoon pääsi vielä palanen!

Skräppäystä aloittaessani olin myös mieltynyt haaraniitteihin, mutta nykyään en tule käyttäneeksi niitä. Olen päättänyt, että nyt niitäkin täytyy alkaa taas käyttää pois. Tähän sivuun sain uppoamaan peräti 11 kpl! Sama asenne pitäisi ottaa käyttöön sirkkarenkaiden kanssa...lisäksi käytin sivussa ruohikkona purettua verhokangasta, johon sain idean viime viikon ompeluissani. Heti teki mieli tehdä jokin kesäinen sivu, jossa voisi käyttää ruohoa.

Pidemmittä puheitta, tässä osallistumiseni 142. inspikseen, jossa piti laittaa kaikki sisältö muodon sisään. Tämän valokuvan sisältö houkutteli käyttämään selkeää perusympyrää, jotta ulkopuolelle pilkottava pikkujalka pääsisi oikeuksiinsa.

Jyväskylän askartelutapaaminen

Ihana Pipaiita järjesti askartelutapaamisen Jyväskylässä. Oli loistavaa päästä kerrankin tapaamaan muita paperiin hurahtaneita kotikulmilla! Paikalla oli mahdollisuus myydä omia tarpeettomiksi jääneitä tarvikkeitaan, nyyttärieväät, tilaisuus kokeilla kohokuviointilaitteita ja leikkureita sekä tietenkin askarrella ja puhua siitä.


Itse tein pieniä ostoksia ja skräppäsin. Sain yhden sivun valmiiksi ja toisenkin aika pitkälle: 1,5 valmista sivua tuntuu olevan vakiomääräni askartelutapaamisissa! Sivun aihe on jälleen arkinen, pieni ajatus: äidin epätoivon huokaus siitä, miten 8-vuotiaan itsepäisen tyttären teini-ikä tulee olemaan käsittämätön haaste, kun jo nyt on niin kova vääntö kaikesta. Sivun taustapaperina on mm. sininen paperi, jonka sain jostain lahjoituksena. Sen toisella puolella on värikkäitä palloja, joita ajattelin voivani käyttää, mutta käytinkin nyt tämän sinisen puolen vaikkei se ole ollenkaan oma värini! Muista tarvikkeista haluan mainita Basic Greyn die-cutit (mitä ne ovat suomeksi?!) jotka ostin tapaamisen kirpparipöydältä, sekä hauskan puolalaisen postimerkin, jonka olen ottanut talteen nuorena saamastani kirjeestä. Lisäksi sekä valokuvaa että koko sivua on kulutettu ja naarmutettu neulalla, saksilla ja kynsiviilalla.

Vuoden ensimmäinen flunssa, vuoden ensimmäinen sivu

Tässä sivussa halusin toteuttaa impulsiivisuutta ja art journaling -henkeä. Olen pitkään halunnut leimata kuplamuovilla, nyt jopa tein pienen leimasimen nitomalla palan kuplamuovia pahvinpalaan. Horuksen silmä -leimasimen kaiversin kesällä tyttäreltä kähvelletystä disneypyyhekumista (hänelle jäi vielä useita). Roiskeet on tehty vesivärillä ja pensselillä. Olisin halunnut siksakata paperisuikaleet ja nauhat ompelukoneella kiinni, mutta se tuntui nyt flunssan sumentamana liian raskaalta operaatiolta.

Sivu ei ole mullistava, mutta olen itse siihen tyytyväinen: se on pieni, yhden illan juttu, pinnallinen ja arkinen, vähän kuin päiväkirjamerkintä väsyneenä. Ihanaa, että skräppäyksestä on tullut niin pientä ja helppoa, että sitä voi tehdä kipeänäkin. Ainoa, mikä harmittaa, on valokuvaamisen vaikeus tähän aikaan vuodesta. Todellisuudessa sivu on hyvin lämpimän oranssi, reunoilta ruskea ja punainen.