Nipin napin mukana!

Ihan sattumalta huomasin viime hetkillä, että Paperikierteellä on nyt oma askarteluhaaste. Paperikierre on ensimmäinen kauppa, josta noin vuosi sitten tilasin ensimmäisiä scrapbookingmateriaalejani, joten oli hauskaa osallistua!

Tein pitkästä aikaa sivun tyttäreni albumiin, joka on 8x8 -kokoa. Uutena juttuna käytin nappikukkaa, jollaisten tekemistä nauhasta kokeilin Xingin kanssa toissaviikonloppuna. Alunperin idea tulee Pikkuhelistimeltä, joka on tehnyt tällaisia kankaasta. Nappi on tehty itse askartelumassasta. Nauha on tosi vanhaa, se oli jollain oman lapsuuteni nukella. Nyt pesin ja silitin sen ja käytin siitä pätkän oman lapseni nukkeleikistä kertovaan sivuun. Myös tätini 60-luvun mekon helmapitsi pääsi taas mukaan - johan nyt on sukupolvien painolastia!

Nämä pulleat koristeet vaikeuttavat skannaamista, ja vaaleankeltaiset sävyt jäivät todellista haljummiksi kuvassa. Keltaista on siis journalinglapun taustassa ja koristeissa sekä valokuvassa.

Kortti lohikäärmeiden ystävälle

Parin viikon takaisessa Jehkottaren haasteessa oli kiva luonnos, josta tiesin heti miten toteuttaisin sen. En ehtinyt tehdä korttia silloin, mutta askartelin sen nyt jälkikäteen syntymäpäiväkortiksi. Saaja pitää fantasiakirjallisuudesta ja juuri näistä väreistä.

Kierrätystä ja katse ylös

46. inspiroitumishaasteessa kehotettiin kääntämään katse ylöspäin. Koska ilman valokuvaprintteriä olen vanhojen kuvien varassa, löysin helpoiten materiaalia matkakuvista. Nämä kuvat otin Latviassa vuonna 2001.

Askarteluaikani on nykyään tosi vähissä, ja se on hankalaa, sillä haaveileva tekotapani vaatii paljon aikaa ja materiaalien hajamielistä silittelyä. Kun joudun koko ajan tutustumaan varastoihini uudestaan, unohdan aikaisemmat ideani eri tarvikkeista ja tyylini yksinkertaistuu enemmän kuin haluaisin. Uutuuksiakin sain silti kokeiltua: löysin joulukoristelaatikosta helmipäisiä nuppineuloja, jotka siirsin askartelulaatikkoon. Nauhan kokoava levy puolestaan on lapseni joululahjasta. Barbien ym. isosilmäisten muoviotusten kiinnittämiseksi laatikkoonsa käytetään muovitettua rautalankaa, joka sitten on pahvin taakse koottu rei´itettyjen muovilätkien avulla. Näitä muovilätkiä olen ottanut talteen kokeillakseni niitä askarteluun. Eivät varmasti ole hapottomia, mutta minä en ole siitä niin tarkka.

Pitsi on tätini 60-luvulla ompelemasta juhlamekosta, josta ei ole enää vaatteeksi. Taustapaperi tuntui sopivan art nouveaun orgaaniseen muotokieleen, mutta ennen kaikkea se on ihanan keväisen vihreä!

Ja vielä otsikosta: se on sanonta joka minulle merkitsee luovaa voimaa ihmisissä, eikä sitä tule tulkita uskonnolliseksi.

Numeron toistaminen

Numeroni on ilman muuta seitsemän! Kaikkein voimakkain taikanumero, veljesten ja kuolemansyntien määrä! :D

En meinannut ehtiä tekemään tätä ollenkaan. Perheessämme minä olen se joka ottaa kuvia - ja niinpä minusta ei ole kuvia oikeastaan ollenkaan, paitsi jossain naamiaispuvussa tai muuten niin absurdeissa yhteyksissä ettei niitä voi käyttää missä vain scrabbookingsivuissa. Lopulta tajusin etsiä kuvan itsestäni seitsemänvuotiaana viimeisenä iltana ennen haasteen päättymistä, ja tässä nyt ollaan. Teksti on ihan harittavaa ja vinossa, mutta koska kirjoitan oikeastikin niin, niin olkoon tällä nyt dokumentoinnin arvo.

Muuta paperiaskartelua

Kuukauden ikäisen vauvan kanssa aika tuntuu kuluvan nopeasti ja olenkin askarrellut lähinnä jotain pieniä juttuja tutuilla tarvikkeilla. Tein hillopurkista ystävänpäivätervehdyksen parilla paperilapulla, liituvärillä ja tyllillä. Sisällä on ihan vaan irtokarkkeina ostettuja sydänmarmeladeja: helppoa ja kivaa.


Pidimme pienet nimiäiskahvittelut vauvamme lähimmille sukulaisille. Nimi paljastettiin kakkuun tökätyllä kyltillä, jossa lempileimani ja jälleen niin ajankohtaista tylliä.
Olen myös kokeillut kierrätysaskartelua. Ostin joskus Tiimarista skräppäyspakkauksen siinä olevan albumin takia. Mukana tuli papereita, joista en oikein pitänyt sellaisinaan mutta säästin toistaiseksi. Näin jossain blogissa paperihelmiä, ja koska pidän koruista, päätin kokeilla. Suikaloin paperit pitkiksi kolmioiksi

ja rullasin varrastikun ympärille decoupagelakalla, sitten kuivumaan nuppineulan kanssa alustaan. Sottaista mutta hauskaa! Kunhan saan tehdyksi tarpeeksi helmiä, kokoan niistä korun, siitäkin sitten joskus kuvia tulossa.

Lisää korttiaskartelua

Osallistun taas Jehkottaren korttihaasteeseen, sillä se oli viimeksikin aika hauskaa! Harvemmin luonnostelen kortteja tai scrapbookingsivuja, joten luonnoksen pohjalta toimiminen on kiinnostavaa vaihtelua. Olenkin noudattanut luonnoksia ihmeen uskollisesti.

Korttiaskartelu tuntuu olevan ihan oma maailmansa. Tosi monet kortteilijat ovat ilmeisesti myös leimailijoita, mutta minulla on vain joitain koristeleimasimia. Niinpä korttiluonnoksissa edellytetty kuva tuottaa minulle ongelmia! Joissain tapauksissa sen voi leikata kuviopapereista, jatkossa ajan kanssa haluaisin piirtää myös itse. Nyt kuitenkin tarvitsin synttärikortin kahdeksanvuotiaalle tytölle melko nopeasti, joten laitoin kuvaksi siirtokuvaperhosen.

Materiaalit ovat skräppäyksestä minulle tuttuja, uutuutena oli testata uusia piparkakkureunaa tekeviä saksiani sekä pieniä hakaneuloja. Luonnoksen kolmion alakulmasta tein paperin sijaan tyllistä. Kiinnityksessä käytin hieman paksumpia tarrapaloja, joita ilmeisesti 3D-askartelijat käyttävät. Ne tekivätkin kortista hauskan kolmiulotteisen, mutta skanneri litistää ja latistaa kaiken. Skannasin mustan paperin kanssa, jotta tylli näkyisi paremmin. :)

Syrjähyppy skräppäysmaailmasta

Osallistuin ensimmäistä kertaa Jehkottaren korttihaasteeseen. Tarvitsin onnittelukortin juuri muuttaneelle perheelle, ja koska viime aikojen onnittelukorttini ovat olleet aika urautuneita, halusin kokeilla jotain uutta. Niinpä tein kortin annetulla layoutilla ja se oli vaihteeksi hauskaa!

Käytin aivan samoja materiaaleja kuin skräpätessänikin, mutta tällä kertaa en pyrkinyt runsaaseen tekstuuriin tai kolmiulotteisuuteen. Koristeet ovat hillittyjä ja hyvin litteitä. Tämä on siten helppo lähettää kuoressa ilman kuplamuovia tms. suojausta. Kortti on skannattu vihreän taustapaperin päällä, eli vihreä ei enää ole korttia.