Kuinka humanisti järjesti paperinsa

Skräppipaperini olivat kaaoksessa ja sopivan paperin etsiminen oli hankalaa. Niinpä järjestin paperit ryhmiksi isoihin minigrip -pusseihin. Sopivan ryhmittelyperusteen keksiminen tuotti kuitenkin päänvaivaa. En ajattele papereita valmistajan mukaan, eikä värienkään mukaan jaottelu ole helppoa, koska monet paperit ovat niin kirjavia ja usein jopa kaksipuoleisia, että on vaikeaa sanoa mikä väri olisi oleellisin.

Päädyinkin järjestämään paperit tunnelman ja omien mielikuvieni mukaan. Niinpä minulla on nyt seuraavasti nimikoidut paperiryhmät:
- groove
- kodikas vintage
- sarjakuvamainen
- herkkä, Aasia
- MV+punainen, graafinen/goth chic
- orgaaninen, maanläheinen
- girly girl
- yksivärinen
- vaikeat.

Vaikeat ovat virheostoksia, ilmaiskylkiäisiä tai alkuaikojen hankintoja, jotka eivät vastaa nykyistä makuani. Niillekin voi kuitenkin löytyä käyttöä koristeiden teossa tai korttiaskartelussa hyvin toisentyylisille ihmisille tms. joten en vielä laita niitä eteenpäin. Lisäksi minulla on erikseen laatikossa erikokoiset silput, mutta niitäkin voisin ihan hyvin laittaa mukaan näihin tunnelmapusseihin, koska käytän usein pieniäkin paloja. Voisin myös kasvattaa tunnelmapusseja pakkien suuntaan ja laittaa niihin esim. nauhoja ja muita koristeita. Ehkä joskus.

Pussista "girly girl" poimin paperit sivuun, joka luultavasti jää tämän vuoden viimeiseksi. Sen myötä totean, että skräppäystyylini on tullut helpommaksi, luontevammaksi ja vapautuneemmaksi, ja että rakastan sotkemista ja tuunaamista. Otsikon kirjaimet olivat alunperin rumanpunaisia ja keskenään erisävyisiä, joten hioin alkuperäisen värin pois, väritin muutamaan kertaan Promarkereilla ja lopuksi tein pilkut Galaxy Marker -tussilla, joka on maalimainen ja näkyy tummillakin pinnoilla. Tätä sivua olisi ollut mukavaa tuhertaa vielä pitempäänkin ja lisätä koristeita, mutta sitten en ehkä olisi ehtinyt julkaista sitä enää tänä vuonna. Sivu on mielestäni valmis näinkin. Ja aina tulee uusia sivuja ja uusia tilaisuuksia sotkea, silputa ja koristella.

Teksti näkyy huonosti, joten kerron sen tässä: "Lokakuussa 2010 lapseni keinuivat Villa Cawénin pihalla Korpilahdella. Ja samassa muistin, että omakin lapsuuteni oli juuri tuollaista. Ei ikuinen kesä, vaan yksi pitkä arki, jossa sadepäivinäkin keinuttiin, vaikka sitten kumppareissa."

Luovaa ensi vuotta kaikille askartelututuille! Kiitos kaikille jotka ovat käyneet kommentoimassa!

Rakkautta ensi silmäyksellä

Tämän viikon inspiksessä aiheena oli suhde muotiin. Pidän vaatteista, mutta niiden ostaminen on tylsää ja tuskallista ja pintamuodin koen usein lähinnä vaivaannuttavana. Niinpä ajattelin, etten osallistuisi tällä viikolla - kunnes huomasin jääkaappini ovesta ihanan pikku lehtileikkeen, tikkuaskin kokoisen kuvan kirja-arvostelusta. Ja niin sitten tein pikaisen sivun hameesta, johon rakastuin niin että yritän valmistaa sen, vaikka siihen tulee menemään kymmeniä työtunteja. Pikku hiljaa!

Otsikko on lainattu The Doorsin kappaleesta. Kirjaimet ovat viime kesän Leikkaa&Liimaa -sponsorilahjoituksena tulleita vaaleansinisiä foam-thickersejä, joista ensimmäinen ajatukseni oli "Mitähän minä teen näillä?" koska vaaleansininen on minulle vaikea väri. Olen kuitenkin käyttänyt melkein kaikki, koska niitä on helppo värittää Promarkereilla toisenlaisiksi ja ne ovat helppoja muokata ja leikata. Itse asiassa voisin ostaa lisääkin - ja vaikka vaaleansinisinä!

Joulukortteja ja askarteluolosuhteita

Monena vuonna olen tehnyt joulukortteja pienen sarjan jollain tietyllä idealla. Tänä vuonna ei huvittanut, vaan tein kortteja silloin tällöin pieneen askartelunälkään ja kokeilin niissä erilaisia pieniä juttuja ja koristerykelmiä niistä tarvikkeista, mitä kotona sattui valmiina olemaan. Halusin myös kokeilla hiukan uusimpia tarvikkeitani, jotka sattuivat olemaan halloweenmallistoa - onneksi on pääkalloista pitäviä ystäviä! <3


Alemmassa kuvassa on yleisnäkymä tuoreesta askartelukaapistani. Se on ihan vain Ikean vaatekaappi, jossa on hyllyjä ja liukuvia laatikoita. Työtason alla olevaan laatikkoon leikkautin Etolassa tms. akryylilevyn päälle, jolloin se on ulosvedettävä työtaso. Sopii kevyeen paperiaskarteluun hyvin.

Paperiaskartelutarvikkeiden lisäksi kaappiin ovat vähin erin muuttaneet myös muut askartelu- ja käsityötarvikkeet ym. henkilökohtainen säläni. Kotimme viihtyisyyden ja siivottavuuden kannalta on mukavaa, kun ne eivät enää vyöry epämääräisinä nyssäköinä ympäri asuntoa. Ja minulle on mukavaa, että kaksivuotiaani ei pääse enää levittelemään ja repimään tarvikkeitani, kun ne ovat ovien takana! Oviin on olemassa vetimet, mutta päätin etten asenna niitä vielä, joten lapset eivät saa kaappia auki. Kaapin takalevyyn porasin sähköaukon jatkoroikkaa varten, jotta kaappiin sai printterin, valaisimen ja lapsiturvallisen paikan läppärille silloin, kun sitä ei käytetä. Kaapin sisustaminen on vielä kesken, mutta nyt voin vähitellen kokeilla inspiroivia askartelutarvikkeiden järjestämisideoita, joita syksyn mittaan on ollut ilmassa!

Yksivärinen kokeilu

Olen jo pitkään halunnut kokeilla ihan yksiväristen sivujen tekemistä. Valitsin ensimmäiseen sivuun itselleni epämukavan värin, vaaleansinisen. Taustapaperi on joskus tullut lehtiön mukana ja jäänyt pyörimään turhana, nyt se pääsi hiomapaperoituna käyttöön. Koska mummoni piti vaaleista väreistä ja hempeistä kukkakoristeista, tuntui luontevalta tehdä tällainen sivu hänestä.

Melkein kaikki kukat sekä otsikon kirjaimet on käsitelty vaaleansinisillä Promarker- ja Copic -tusseilla. Sain ne ihanasta Leikkaa&Liimaa -tapahtumasta sponsorilahjoituksina, kuten myös vaaleansinisen nauhan. (Kaikista niistä mietin saadessani, että mitä ihmettä minä näillä teen, eivät ole minun värisiäni!) Tusseilla on kuitenkin ollut paljon käyttöä nimenomaan tuunaamisessa. Xingin innostamana tulin myös valmistaneeksi kukkia leimaamalla: kuvan kaksi pientä kukkaa on leimattu, leikattu irti, sotkettu vielä hiukan tusseilla ja blingblingattu. Lisäksi kuvan ympärillä oleva valkoinen nöyhtä on tehty purkamalla lahjakassin narua. Kaiken kaikkiaan sivusta tuli itselleni mieleinen; olen iloinen, että uskalsin kokeilla vaaleansinistä!


,

Leiska tai henki!

Perheessämme on flunssakierre, joka on pitänyt minut äitinä tiukasti jälkikasvun palveluksessa. Kaikki, joilla on omia lapsia tai ainakin mielikuvitusta, tietävät miten jossain vaiheessa siihen menee hermot. Eilen illalla oli jo sellainen olo, että vaikka väsynyt taapero hajottaisi koko talon, nyt minun on pakko saada askarrella tai käy huonosti! Niinpä perheen mellastaessa ympärilläni huitaisin kasaan sivun, joka oli päässäni syntynyt jo melko valmiiksi ennestään. Mentaaliskräppään nykyään paljon.

Tässä sivussa uutta minulle on ompelukoneen käyttö, koska olen ajatellut että ompelu skräppäyksessä ei ole minun juttuni, vaikka ihailen sitä kovasti muiden töissä. Mutta siihen ei lopulta mennyt kauaa aikaa, ja ommel kummasti ryhdistää mustavalkopinkin sivun! Kiekurat, lehdet ja kukat sekä tarinointilappu ovat edellisenä iltana raapusteltuja - koristekokeiluita on kiva tehdä silloin, kun ei jaksa mitään isompaa. Kuva on minulle rakas, siinä mummoni pitää ensimmäistä kertaa sylissään nuorempaa lastani. Siispä sivu menee myös kategoriaan "Mene nyt tiehesi riiviö, että saan rauhassa skräpätä siitä miten suloinen olet."

Kun pahvinpala potkaisee takamukselle

Yksi aihe, josta olen pitkään halunnut skräpätä, on tarot -kortit, joihin ihastuin jo lapsena mummolassa. Nykyään minulla on oma pakka, jota käytän toisinaan kun pohdin jotain asiaa: en usko ennustamiseen, mutta kortit tarjoavat toisen, usein yllättävän näkökulman ja kannustavat ajattelemaan laajemmin. Joskus taas vedän päivän kortin, joka on vähän samantapainen kuin päivän aforismi. Usein kortit ovat pieniä ja arkisia, mutta eilen sain nenilleni. Vedin dramaattisen kortin, joka oli erittäin ajankohtainen. Päätinkin tehdä siitä sivun, jotta muistaisin kortin viestin ja koettaisin ryhdistäytyä. Muutoksia elämässä ei pidä pelätä, vaan niihin pitää tarttua rohkeasti.

Pieni hengenveto

Terapiasivu omaan ei-kovin-vakavaan 6x12 albumiini. Teki mieli ikuistaa ristiriitani rauhoittumisen ja uteliaisuuden välillä, koska jälkimmäinen saa minut esimerkiksi opiskelemaan avoimeen yliopistoon silloin, kun todella tarvitsisin edellistä.