46. inspiroitumishaasteessa kehotettiin kääntämään katse ylöspäin. Koska ilman valokuvaprintteriä olen vanhojen kuvien varassa, löysin helpoiten materiaalia matkakuvista. Nämä kuvat otin Latviassa vuonna 2001.
Askarteluaikani on nykyään tosi vähissä, ja se on hankalaa, sillä haaveileva tekotapani vaatii paljon aikaa ja materiaalien hajamielistä silittelyä. Kun joudun koko ajan tutustumaan varastoihini uudestaan, unohdan aikaisemmat ideani eri tarvikkeista ja tyylini yksinkertaistuu enemmän kuin haluaisin. Uutuuksiakin sain silti kokeiltua: löysin joulukoristelaatikosta helmipäisiä nuppineuloja, jotka siirsin askartelulaatikkoon. Nauhan kokoava levy puolestaan on lapseni joululahjasta. Barbien ym. isosilmäisten muoviotusten kiinnittämiseksi laatikkoonsa käytetään muovitettua rautalankaa, joka sitten on pahvin taakse koottu rei´itettyjen muovilätkien avulla. Näitä muovilätkiä olen ottanut talteen kokeillakseni niitä askarteluun. Eivät varmasti ole hapottomia, mutta minä en ole siitä niin tarkka.
Pitsi on tätini 60-luvulla ompelemasta juhlamekosta, josta ei ole enää vaatteeksi. Taustapaperi tuntui sopivan art nouveaun orgaaniseen muotokieleen, mutta ennen kaikkea se on ihanan keväisen vihreä!
Ja vielä otsikosta: se on sanonta joka minulle merkitsee luovaa voimaa ihmisissä, eikä sitä tule tulkita uskonnolliseksi.
4 kommenttia:
Hieno sivu, kauniita yksityiskohtia täynnään. Muovilätkä-idea on tosi hyvä, skräpistän sen heti. Aivan varmasti mulla on joltakin joululta vastaavia tallessa, niitä kun tapaa myös astetta rujompien ja kovaäänisellä moottorilla käyvien lelujen yhteydestä... Oletko käsitellyt läpyskää jotenkin, hionut, maalannut? Muistelen nähneeni vastaavia vain mustina, mikä kai ei tässä taloudessa varsinainen ihme olisikaan.
Kauniit vihreät, rauhallinen kokonaisuus! Ja hieno kaunokäsiala sinulla.
Nyt olen luonut google-tilin, ja voin kommentoida bloggauksiasi! Jee! Tosi kaunis kokonaisuus jälleen kerran. Ja tuo barbinpakkausreikälätkä-idea oli kertakaikkisen kekseliäs. :)
Muovista lätkää on karhennettu hiukan hiomapaperilla ja sivelty ohuesti hopeamaalilla. Alkuperäinen vaaleanruskea väri kuultaa läpi, se ei olisi ollut älyttömän paha sellaisenakaan mutta kaipasin hieman romantiikkaa. Harkitsin, että olisin vielä painanut jonkin leiman siihen päälle saadakseni vähän kiekuroita, mutta minulla ei ole niin ärhäköitä leimasinmusteita että tulos olisi kestävä.
Lähetä kommentti