perjantai 28. tammikuuta 2011

Project Week

Moni suomalaisaskartelija on nyt alkanut tehdä Project Lifea ja olen seurannut sitä uteliaana. Tekeillä on tosi hienoja albumeita, joista on varmasti iloa vielä vuosienkin päästä! Itseäni varten se ei kuitenkaan ole, koska skräppääminen on minulle itseilmaisua ja viihdettä ilman sen syvällisempää tarkoitusta tai deadlineja. Luulen, että ahdistuisin Project Lifen kokoamisesta liikaa.

Arjen dokumentointi on kuitenkin hienoa ja kullanarvoista. Minua on kiehtonut ”Viikko elämästä” -albumin tekeminen siitä asti, kun näin Sannikan tavattoman hienon albumin. Viikko on sen mittainen pala elämästä, jonka minäkin jaksaisin dokumentoida, ehkä jopa pari kertaa vuodessa tai parin vuoden välein tms.

Pari viikkoa sitten juttelin aiheesta Taru76:n kanssa. Tarun ehdotuksesta päätimme pistää pystyyn oman pienen haasteen: teemme tahoillamme albumit, ja Intohimona skräppäys -tapahtumassa sitten esittelemme toisillemme sen, mitä siihen mennessä olemme saaneet aikaan. Ideana siis on saada deadlinesta hieman tsemppiä sellaiseen mukavaan asiaan, mistä muutenkin on haaveillut!

Tätä projektia minunkin piti hieman jo suunnitella etukäteen! Päätin koota albumin A5 -kokoiseen kansioon, jonka otin joskus työpaikan hylkytavaroista. Joka päivälle tulee oma aukeamansa, jonka toinen sivu on kartonkia ja toinen muovitaskuja, joihin voi pistellä pienempiä lappusia. Nämä varsinaiset sivut ovat keskenään samankokoisia. Lisäksi aukeamien väliin voi pistää pienempiä sivuja tietyistä aiheista. Pohdin, tekisinkö värimaailmasta ja tyylistä yhtenäisen, mutta se ei tuntunut hauskalta, joten eri aukeamat ovat keskenään erivärisiä ja -tyylisiä.

Yritän ottaa kuvia ja tehdä muistiinpanoja ainakin seuraavista asioista:

  • miltä näytämme nyt, miltä kotimme näyttää

  • viikkorytmi: koululaisen lukujärjestys, kaikkien harrastukset, keitä tapaamme

  • mitä kaksivuotiaamme puhuu tällä hetkellä - muuttuu tosi nopeasti!

  • mitä luemme, mitä kuuntelemme ja katsomme tv:stä, Spotifysta ja Youtubesta jne.

  • mitä syömme, miten käymme kaupassa, tiskaamme, siivoamme ja pyykkäämme

  • auto, polkupyörät (aikuiset pyöräilevät myös talvella), pienen rattaat, puhelimet, tietokoneet

  • mille nauroimme, mistä riitelimme, mistä puhuttiin

  • koululaisen koulukirjat ja läksyt

Olisi myös mukavaa saada talteen näytteitä muidenkin käsialasta, kauppalistoja ym. arjen pieniä lipareita. Ja yritän saada muutkin ottamaan valokuvia. Olen päättänyt tallentaa ensi viikon. Minun piti tallentaa jo tämä viikko, mutten ollut suunnitellut etukäteen ja niinpä se karkasi käsistä!

Viikko elämästä -haasteemme on avoin kaikille, joiden tekee mieli kokeilla! Albuminhan voi koota juuri niin kuin haluaa: voisi olla myös kivaa tallentaa vain yksi asia jokaisesta päivästä ja tehdä tosi minimalistisen version. Mahdollisuuksia on rajattomasti. Olisi kivaa nähdä muidenkin versioita! Jos ei ole tulossa juuri tuohon Intohimona skräppäys -tapahtumaan, se ei haittaa, ajatuksia tai tekeillä olevia albumeita voi esitellä blogissaankin. Julkaisen omani blogissani sitten IS:n jälkeen. Nyt juuri en ole pysyä nahoissani, koska olen niin innostunut! Menenkin tästä silppuamaan paperia.





lauantai 22. tammikuuta 2011

Vaihteeksi karumpaa

Lainasin joskus kameraa nörttiveljelleni. Kun hän palautti sen, muistikortille oli jätetty minulle kuva, jossa hän poseeraa Star Wars -julisteensa edessä. Ikään kuin Darth Vader ajaisi häntä takaa! Teetin kuvan ajatellen, että skräppään joskus siitä, millainen hauska nörtti hän on.

Nyt sitten riehaannuin sotkemaan. Sivussa on kolmea kuviopaperia, kirjaintarroja, punchinellaa, sirkkarenkaita ja haaraniittejä, mustetta, akryylimaalia, glittermaalia, työkalukaapista kaivettuja prikkoja, sähköteippiä, maalarinteippiä, revittyä pakkauskartonkia, säilykepurkin kansi ja kierrelehtiön kierre. Muistinkohan kaiken? :D Ei kangasta, huopaa tai pehmeitä elementtejä. Ehdottomasti ei kukkia!

Leimailin sekä oikeilla leimoilla että pahvinpalan reunalla, eli toteutin aiettani leimailla enemmän sivuihini. Kokeilin maalin levitystä niin sormella, pahvinpalalla kuin neulallakin. Ja käytin paljon sirkkarenkaita, joiden käyttöä olen myös päättänyt lisätä! Lisäksi nörttiteemaan sopi käyttää kaikki mustat x-kirjaimet ja miukumaukut, joille ei tavallisesti ole käyttöä. Nautin todella sivun kasaamisesta, ja ajattelin koko ajan: mitähän seuraavaksi laittaisin? Mutta puoliltaöin huomasin, ettei sivuun mahdu enempää ja muutenkin alkoi jo väsyttää. Sivusta tuli sotkuinen, hilpeä – ja tosi painava, koska siinä on niin paljon metallia!

Harmi, ettei ilme näy. Olen kuitenkin päättänyt, etten julkaise naamoja netissä, vaikka sivut siitä hiukan kärsivätkin.


torstai 20. tammikuuta 2011

Täytetty muoto

Aikanaan ostin innoissani skräppäystarvikkeita ja ihania papereita, mutten sitten oikein raskinutkaan käyttää niitä, vaan vain varastoin ja haaveilin. Nyt olen onneksi päässyt eroon siitä piirteestä - muiden blogeista olen huomannut, että ihanuuksien jemmaaminen on yleisinhimillistä :D Mutta vielä ihanampaa on, kun saa käyttää lempitarvikkeita ja sitten katsella niitä osana valmista sivua! Taustan ruudullinen October Afternoonin paperi on juuri tällainen pitkään jemmattu herkku: sen toisella puolella on erittäin söpöjä taloja, ja alunperin taisin hankkia paperin ajatellen "onnea uuteen kotiin" -kortteja. Onneksi silppulaatikkoon pääsi vielä palanen!

Skräppäystä aloittaessani olin myös mieltynyt haaraniitteihin, mutta nykyään en tule käyttäneeksi niitä. Olen päättänyt, että nyt niitäkin täytyy alkaa taas käyttää pois. Tähän sivuun sain uppoamaan peräti 11 kpl! Sama asenne pitäisi ottaa käyttöön sirkkarenkaiden kanssa...lisäksi käytin sivussa ruohikkona purettua verhokangasta, johon sain idean viime viikon ompeluissani. Heti teki mieli tehdä jokin kesäinen sivu, jossa voisi käyttää ruohoa.

Pidemmittä puheitta, tässä osallistumiseni 142. inspikseen, jossa piti laittaa kaikki sisältö muodon sisään. Tämän valokuvan sisältö houkutteli käyttämään selkeää perusympyrää, jotta ulkopuolelle pilkottava pikkujalka pääsisi oikeuksiinsa.

maanantai 17. tammikuuta 2011

Jyväskylän askartelutapaaminen

Ihana Pipaiita järjesti askartelutapaamisen Jyväskylässä. Oli loistavaa päästä kerrankin tapaamaan muita paperiin hurahtaneita kotikulmilla! Paikalla oli mahdollisuus myydä omia tarpeettomiksi jääneitä tarvikkeitaan, nyyttärieväät, tilaisuus kokeilla kohokuviointilaitteita ja leikkureita sekä tietenkin askarrella ja puhua siitä.


Itse tein pieniä ostoksia ja skräppäsin. Sain yhden sivun valmiiksi ja toisenkin aika pitkälle: 1,5 valmista sivua tuntuu olevan vakiomääräni askartelutapaamisissa! Sivun aihe on jälleen arkinen, pieni ajatus: äidin epätoivon huokaus siitä, miten 8-vuotiaan itsepäisen tyttären teini-ikä tulee olemaan käsittämätön haaste, kun jo nyt on niin kova vääntö kaikesta. Sivun taustapaperina on mm. sininen paperi, jonka sain jostain lahjoituksena. Sen toisella puolella on värikkäitä palloja, joita ajattelin voivani käyttää, mutta käytinkin nyt tämän sinisen puolen vaikkei se ole ollenkaan oma värini! Muista tarvikkeista haluan mainita Basic Greyn die-cutit (mitä ne ovat suomeksi?!) jotka ostin tapaamisen kirpparipöydältä, sekä hauskan puolalaisen postimerkin, jonka olen ottanut talteen nuorena saamastani kirjeestä. Lisäksi sekä valokuvaa että koko sivua on kulutettu ja naarmutettu neulalla, saksilla ja kynsiviilalla.

keskiviikko 5. tammikuuta 2011

Vuoden ensimmäinen flunssa, vuoden ensimmäinen sivu



Tässä sivussa halusin toteuttaa impulsiivisuutta ja art journaling -henkeä. Olen pitkään halunnut leimata kuplamuovilla, nyt jopa tein pienen leimasimen nitomalla palan kuplamuovia pahvinpalaan. Horuksen silmä -leimasimen kaiversin kesällä tyttäreltä kähvelletystä disneypyyhekumista (hänelle jäi vielä useita). Roiskeet on tehty vesivärillä ja pensselillä. Olisin halunnut siksakata paperisuikaleet ja nauhat ompelukoneella kiinni, mutta se tuntui nyt flunssan sumentamana liian raskaalta operaatiolta.

Sivu ei ole mullistava, mutta olen itse siihen tyytyväinen: se on pieni, yhden illan juttu, pinnallinen ja arkinen, vähän kuin päiväkirjamerkintä väsyneenä. Ihanaa, että skräppäyksestä on tullut niin pientä ja helppoa, että sitä voi tehdä kipeänäkin. Ainoa, mikä harmittaa, on valokuvaamisen vaikeus tähän aikaan vuodesta. Todellisuudessa sivu on hyvin lämpimän oranssi, reunoilta ruskea ja punainen.