torstai 30. joulukuuta 2010

Kuinka humanisti järjesti paperinsa


Skräppipaperini olivat kaaoksessa ja sopivan paperin etsiminen oli hankalaa. Niinpä järjestin paperit ryhmiksi isoihin minigrip -pusseihin. Sopivan ryhmittelyperusteen keksiminen tuotti kuitenkin päänvaivaa. En ajattele papereita valmistajan mukaan, eikä värienkään mukaan jaottelu ole helppoa, koska monet paperit ovat niin kirjavia ja usein jopa kaksipuoleisia, että on vaikeaa sanoa mikä väri olisi oleellisin.

Päädyinkin järjestämään paperit tunnelman ja omien mielikuvieni mukaan. Niinpä minulla on nyt seuraavasti nimikoidut paperiryhmät:
- groove
- kodikas vintage
- sarjakuvamainen
- herkkä, Aasia
- MV+punainen, graafinen/goth chic
- orgaaninen, maanläheinen
- girly girl
- yksivärinen
- vaikeat.

Vaikeat ovat virheostoksia, ilmaiskylkiäisiä tai alkuaikojen hankintoja, jotka eivät vastaa nykyistä makuani. Niillekin voi kuitenkin löytyä käyttöä koristeiden teossa tai korttiaskartelussa hyvin toisentyylisille ihmisille tms. joten en vielä laita niitä eteenpäin. Lisäksi minulla on erikseen laatikossa erikokoiset silput, mutta niitäkin voisin ihan hyvin laittaa mukaan näihin tunnelmapusseihin, koska käytän usein pieniäkin paloja. Voisin myös kasvattaa tunnelmapusseja pakkien suuntaan ja laittaa niihin esim. nauhoja ja muita koristeita. Ehkä joskus.

Pussista "girly girl" poimin paperit sivuun, joka luultavasti jää tämän vuoden viimeiseksi. Sen myötä totean, että skräppäystyylini on tullut helpommaksi, luontevammaksi ja vapautuneemmaksi, ja että rakastan sotkemista ja tuunaamista. Otsikon kirjaimet olivat alunperin rumanpunaisia ja keskenään erisävyisiä, joten hioin alkuperäisen värin pois, väritin muutamaan kertaan Promarkereilla ja lopuksi tein pilkut Galaxy Marker -tussilla, joka on maalimainen ja näkyy tummillakin pinnoilla. Tätä sivua olisi ollut mukavaa tuhertaa vielä pitempäänkin ja lisätä koristeita, mutta sitten en ehkä olisi ehtinyt julkaista sitä enää tänä vuonna. Sivu on mielestäni valmis näinkin. Ja aina tulee uusia sivuja ja uusia tilaisuuksia sotkea, silputa ja koristella.

Teksti näkyy huonosti, joten kerron sen tässä: "Lokakuussa 2010 lapseni keinuivat Villa Cawénin pihalla Korpilahdella. Ja samassa muistin, että omakin lapsuuteni oli juuri tuollaista. Ei ikuinen kesä, vaan yksi pitkä arki, jossa sadepäivinäkin keinuttiin, vaikka sitten kumppareissa."

Luovaa ensi vuotta kaikille askartelututuille! Kiitos kaikille jotka ovat käyneet kommentoimassa!

torstai 23. joulukuuta 2010

Rakkautta ensi silmäyksellä


Tämän viikon inspiksessä aiheena oli suhde muotiin. Pidän vaatteista, mutta niiden ostaminen on tylsää ja tuskallista ja pintamuodin koen usein lähinnä vaivaannuttavana. Niinpä ajattelin, etten osallistuisi tällä viikolla - kunnes huomasin jääkaappini ovesta ihanan pikku lehtileikkeen, tikkuaskin kokoisen kuvan kirja-arvostelusta. Ja niin sitten tein pikaisen sivun hameesta, johon rakastuin niin että yritän valmistaa sen, vaikka siihen tulee menemään kymmeniä työtunteja. Pikku hiljaa!

Otsikko on lainattu The Doorsin kappaleesta. Kirjaimet ovat viime kesän Leikkaa&Liimaa -sponsorilahjoituksena tulleita vaaleansinisiä foam-thickersejä, joista ensimmäinen ajatukseni oli "Mitähän minä teen näillä?" koska vaaleansininen on minulle vaikea väri. Olen kuitenkin käyttänyt melkein kaikki, koska niitä on helppo värittää Promarkereilla toisenlaisiksi ja ne ovat helppoja muokata ja leikata. Itse asiassa voisin ostaa lisääkin - ja vaikka vaaleansinisinä!

perjantai 17. joulukuuta 2010

Joulukortteja ja askarteluolosuhteita


Monena vuonna olen tehnyt joulukortteja pienen sarjan jollain tietyllä idealla. Tänä vuonna ei huvittanut, vaan tein kortteja silloin tällöin pieneen askartelunälkään ja kokeilin niissä erilaisia pieniä juttuja ja koristerykelmiä niistä tarvikkeista, mitä kotona sattui valmiina olemaan. Halusin myös kokeilla hiukan uusimpia tarvikkeitani, jotka sattuivat olemaan halloweenmallistoa - onneksi on pääkalloista pitäviä ystäviä! <3


Alemmassa kuvassa on yleisnäkymä tuoreesta askartelukaapistani. Se on ihan vain Ikean vaatekaappi, jossa on hyllyjä ja liukuvia laatikoita. Työtason alla olevaan laatikkoon leikkautin Etolassa tms. akryylilevyn päälle, jolloin se on ulosvedettävä työtaso. Sopii kevyeen paperiaskarteluun hyvin.

Paperiaskartelutarvikkeiden lisäksi kaappiin ovat vähin erin muuttaneet myös muut askartelu- ja käsityötarvikkeet ym. henkilökohtainen säläni. Kotimme viihtyisyyden ja siivottavuuden kannalta on mukavaa, kun ne eivät enää vyöry epämääräisinä nyssäköinä ympäri asuntoa. Ja minulle on mukavaa, että kaksivuotiaani ei pääse enää levittelemään ja repimään tarvikkeitani, kun ne ovat ovien takana! Oviin on olemassa vetimet, mutta päätin etten asenna niitä vielä, joten lapset eivät saa kaappia auki. Kaapin takalevyyn porasin sähköaukon jatkoroikkaa varten, jotta kaappiin sai printterin, valaisimen ja lapsiturvallisen paikan läppärille silloin, kun sitä ei käytetä. Kaapin sisustaminen on vielä kesken, mutta nyt voin vähitellen kokeilla inspiroivia askartelutarvikkeiden järjestämisideoita, joita syksyn mittaan on ollut ilmassa!

perjantai 19. marraskuuta 2010

Yksivärinen kokeilu

Olen jo pitkään halunnut kokeilla ihan yksiväristen sivujen tekemistä. Valitsin ensimmäiseen sivuun itselleni epämukavan värin, vaaleansinisen. Taustapaperi on joskus tullut lehtiön mukana ja jäänyt pyörimään turhana, nyt se pääsi hiomapaperoituna käyttöön. Koska mummoni piti vaaleista väreistä ja hempeistä kukkakoristeista, tuntui luontevalta tehdä tällainen sivu hänestä.

Melkein kaikki kukat sekä otsikon kirjaimet on käsitelty vaaleansinisillä Promarker- ja Copic -tusseilla. Sain ne ihanasta Leikkaa&Liimaa -tapahtumasta sponsorilahjoituksina, kuten myös vaaleansinisen nauhan. (Kaikista niistä mietin saadessani, että mitä ihmettä minä näillä teen, eivät ole minun värisiäni!) Tusseilla on kuitenkin ollut paljon käyttöä nimenomaan tuunaamisessa. Xingin innostamana tulin myös valmistaneeksi kukkia leimaamalla: kuvan kaksi pientä kukkaa on leimattu, leikattu irti, sotkettu vielä hiukan tusseilla ja blingblingattu. Lisäksi kuvan ympärillä oleva valkoinen nöyhtä on tehty purkamalla lahjakassin narua. Kaiken kaikkiaan sivusta tuli itselleni mieleinen; olen iloinen, että uskalsin kokeilla vaaleansinistä!


,

torstai 28. lokakuuta 2010

Leiska tai henki!

Perheessämme on flunssakierre, joka on pitänyt minut äitinä tiukasti jälkikasvun palveluksessa. Kaikki, joilla on omia lapsia tai ainakin mielikuvitusta, tietävät miten jossain vaiheessa siihen menee hermot. Eilen illalla oli jo sellainen olo, että vaikka väsynyt taapero hajottaisi koko talon, nyt minun on pakko saada askarrella tai käy huonosti! Niinpä perheen mellastaessa ympärilläni huitaisin kasaan sivun, joka oli päässäni syntynyt jo melko valmiiksi ennestään. Mentaaliskräppään nykyään paljon.

Tässä sivussa uutta minulle on ompelukoneen käyttö, koska olen ajatellut että ompelu skräppäyksessä ei ole minun juttuni, vaikka ihailen sitä kovasti muiden töissä. Mutta siihen ei lopulta mennyt kauaa aikaa, ja ommel kummasti ryhdistää mustavalkopinkin sivun! Kiekurat, lehdet ja kukat sekä tarinointilappu ovat edellisenä iltana raapusteltuja - koristekokeiluita on kiva tehdä silloin, kun ei jaksa mitään isompaa. Kuva on minulle rakas, siinä mummoni pitää ensimmäistä kertaa sylissään nuorempaa lastani. Siispä sivu menee myös kategoriaan "Mene nyt tiehesi riiviö, että saan rauhassa skräpätä siitä miten suloinen olet."

lauantai 23. lokakuuta 2010

Kun pahvinpala potkaisee takamukselle

Yksi aihe, josta olen pitkään halunnut skräpätä, on tarot -kortit, joihin ihastuin jo lapsena mummolassa. Nykyään minulla on oma pakka, jota käytän toisinaan kun pohdin jotain asiaa: en usko ennustamiseen, mutta kortit tarjoavat toisen, usein yllättävän näkökulman ja kannustavat ajattelemaan laajemmin. Joskus taas vedän päivän kortin, joka on vähän samantapainen kuin päivän aforismi. Usein kortit ovat pieniä ja arkisia, mutta eilen sain nenilleni. Vedin dramaattisen kortin, joka oli erittäin ajankohtainen. Päätinkin tehdä siitä sivun, jotta muistaisin kortin viestin ja koettaisin ryhdistäytyä. Muutoksia elämässä ei pidä pelätä, vaan niihin pitää tarttua rohkeasti.

perjantai 1. lokakuuta 2010

Pieni hengenveto


Terapiasivu omaan ei-kovin-vakavaan 6x12 albumiini. Teki mieli ikuistaa ristiriitani rauhoittumisen ja uteliaisuuden välillä, koska jälkimmäinen saa minut esimerkiksi opiskelemaan avoimeen yliopistoon silloin, kun todella tarvitsisin edellistä.

torstai 30. syyskuuta 2010

Skräppäysristeilyllä syntynyttä

Olin mukana viime viikonlopun skräppäysristeilyllä ja se oli hirmu hauskaa. Kukaan lähipiirissäni ei skräppää, joten oli kivaa tavata blogituttuja livenä ja jutella estottomasti muovitaskujen hankintapaikoista, tarvikemieltymyksistä ja mistä nyt ikinä skräppäämättömät tuttavat eivät jaksaisi tai edes osaisi keskustella. Lisäksi oli tietenkin hauskaa skräpätä yhdessä! Osallistuin samat materiaalit -haasteeseen, ja tässä on sensuroituna minun sivuni. Valokuva otettiin viime kesänä Ähtärin eläinpuistossa, ja mieheni ja lapseni näyttävät kuvassa sekä itseltään että hyvin onnellisilta - sen lisäksi että näyttävät karhuilta! Yksi lempi-iltasatujamme on Pikku karhu -kirja, jonka kaikki tarinat alkavat tässä sivussa käyttämälläni tekstillä. Sivun koko on 8x8 koska se tulee lapseni albumiin.

Toinen risteilyllä valmiiksi saamani sivu kertoo joitain niistä asioista, miksi haluan asua kaupungissa. En sensuroinut bussikuskin kasvoja koska kyseessä on vain satunnainen, kadulla ottamani tilannekuva: olisiko kuitenkin pitänyt? Vaikka ostossaalis Tukholman askartelukaupoissa jäi aika pieneksi, en ole pahoillani. Minulla on jo nyt enemmän tarvikkeita kuin koskaan ehdin käyttää, ja matkan parasta antia oli joka tapauksessa tuntea kuuluvansa outoon kulttiin, joka viettää aikaansa laivalla! selvin päin! kokoustiloissa askartelemalla! Aivan ennenkuulumatonta ruotsinlaivalla! :D

keskiviikko 1. syyskuuta 2010

Lähes paperiton kesä

Syksy tapahtumineen on alkanut, ja tekee mieli palata blogin ja askarteluyhteisön pariin. Kesä oli kuuma ja askartelin tosi vähän paperin kanssa. Nyt kun mietin, tuliko tehtyä mitään luovaa, niin tulihan sitä: Tein vaatteet itselleni ja miehelleni keskiaikaisiin häihin (skräppään toivottavasti niistä joskus) ja autoin ystävääni rakentamaan korsetin crop-a-dilella :D

Turmelin tyttäreni disney-pyyhekumeja kaivertamalla niistä leimasimia

ja opettelin virkkaamaan pyörylöitä nähtyäni värikkään hameen erään kirjan kannessa. Tästä lisää tulevaisuudessa!


sunnuntai 25. huhtikuuta 2010

Kortteja

Yksi takuuvarma asia, joka saa askartelijan heräämään koomastaan, on se, että tarvitaan korttia johonkin tilanteeseen. Tässä siis pari: ensimmäinen on "Parane pian" -kortti, jonka lähetin suklaalevyn kera polvileikkauksesta toipuvalle miehelle. Miesten kortit ovat korttiharrastusblogeissa usein erityisen huomion kohteena sikäli, että miehille ei voi laittaa yhtä ylettömästi kukkia ja muuta sievää kuin naisille, lapsille ja vanhuksille. Tässä minun ratkaisuni asiaan. Ruutupaperia, ronskia musteella tuhrittua aaltopahvia ja kala. Kortin saaja harrastaa kalastusta.Vauvakorttejakin tunnutaan tarvitsevan usein. Tässä on kortti tyttövauvan perheelle, ja koetin tehdä siitä tytön näköisen ilman vaaleanpunaisuutta. Halusin myös kokeilla tätä kolmiosaiseksi haitariksi taittuvaa korttimuotoa. Se onkin tosi hauska, koska kaikki ei näy kerralla. Paperin taustapuoli on punainen, ja suljettuna näkyy mukavasti läpi sydämenmuotoisista rei'istä.Toivotukset kirjoitin tuohon tyhjään punaiseen tilaan vaunujen viereen.

Tässä vielä koko komeus avattuna. Näytti pirtsakalta vastaanottajien vaaleanpunaisen korttimeren keskellä! Ihan oikeasti pöydällä oli varmaan 30 korttia, joista tämä oli ainoa ei-vaaleanpunainen! Itsetehtyjäkin oli aika vähän. Vaikka askartelu, kädentaidot ja tuunaus tuntuvat olevan pinnalla, yllättävän vähän lopulta näkee mitään itse tehtyä.

Elonmerkkejä

Viime aikoina olen tullut askarrelleeksi vähän ja julkaisseeksi vielä vähemmän. Yritän nyt ryhdistäytyä: tässä yksi huhtikuinen sivu, jonka tein muuten vain. Paperi itsessään oli jo aika koristeellinen, joten halusin jättää tyhjääkin tilaa sivuun. Lisäksi halusin kirjoittaa suoraan sivuun, koska teen sitä aika vähän.

keskiviikko 17. maaliskuuta 2010

Ultimaattinen idoli

Inspishaasteessa tallennettiin tällä kertaa fanitusta. Päätin omistaa sivun lapsuuteni ensimmmäiselle idolilleni, jonka sädekehää eivät ole täysin himmentäneet myöhempien aikojen kaameat romanttiset komediat tai yhteenmuutto inhoamani Ällö McBealin kanssa.
Valmiista sivusta tuli kovin värikäs, kirjaimia piti vähän tehostaa kasteltavilla puuväreillä (joo, niille on joku oikeakin nimi jota en nyt juuri muista) jotta ne erottuisivat taustasta.
Kuvat on pikapikaa töissä googlattu, ne eivät ole parhaita mahdollisia ja vieläpä tavallisella tulostuspaperilla, mutta ei sitä nyt töissä ihan kauheasti kehtaa mitään ukkojen kuvia printtailla joten näillä mentiin.

Oli kivaa skräpätä pitkästä aikaa. Askartelumateriaalini ovat tosin evakossa olohuoneen lipastonlaatikossa joten tekeminen on hiukan hankalaa. Pian saan kunnollisen askartelutilan, mutta siitä skräppään tuonnempana. Olen kyllä huomannut, että monessa muussakin askartelublogissa on viime aikoina ollut aika hiljaista. Lieneekö kevätväsymystä vai teroittavatko kaikki kynsiään Ikaalisiin?

tiistai 9. helmikuuta 2010

Minäminäminä-kirja?

Minulla on meneillään keski-ikäistyville naisille tyypillinen painonpudotusvaihe, ja jotta saisin todella sitouduttua muutokseen, halusin käsitellä asiaa myös luovasta näkökulmasta. Ensin ajattelin art journal -tyyppistä juttua, johon maalaisin ja piirtelisin, mutta päätinkin tehdä scrapbooking -albumin aiheesta ja käsitellä varsinaisen painonpudotuksen lisäksi suhdetta itseeni, kehooni ja maailmaan yleensä tarpeen mukaan. Eräänlainen minä-kirja siis ehkä, mutta hyvin kärttyisellä ja maanläheisellä tavalla.
Minulla ei ole varsinaista omaa tyyliä skräppäyksessä, lähinnä olen toistaiseksi kokeillut asioita joista pidän. Tässä teema-albumissa aion kuitenkin tehdä värikästä, ronskia ja hiukan sarjakuvanomaista jälkeä. Ideana on toimia nopeasti, impulsiivisesti ja ilman turhaa itsesensuuria. Aion maalata ja piirrellä sivuihin, ottaa rennosti ja pitää hauskaa! Otan tuonnempana myös kuvia albumia varten, mutta tässä valokuvana toimivat ylimääräiset uudet passikuvani, joista tuijottaa maanantaiväsynyt ylipainoinen nainen (tässä toki sensuroituina).

Sivun kooksi valitsin 6x12, joka on kiehtonut minua jo pitkään. Asiaa on hidastanut sopivan albumin puute, mutta nyt olen tekemässä albumiakin itse. Lisää aiheesta kunhan sivuja tulee!

Tyypillistä tarveaskarteluani on tehdä nopeita pikkulahjoja. Ystäväperheen lapsi toivoi synttärilahjaksi rahaa johonkin mystiseen säästökohteeseensa, mutta koska rahakuori olisi tuntunut tylsältä, tekaisin rasian ja ostin kukkakorun kyytipojaksi. Itse raha on diskreetisti rullalla rasian takaosassa.

perjantai 22. tammikuuta 2010

Alkaneen vuoden askartelufiiliksestä

Monet askartelijat ovat valinneet uuden vuoden kunniaksi voimauttavia sanoja tai teemoja. Itse en osaa kiteyttää askartelutavoitteitani yksittäiseen sanaan, mutta haluaisin
- tehdä enemmän itse koristeita ja tuunata oudoista roskista askartelutarvikkeita
- laajentaa ja syventää scrapbookingini teemoja
- kokeilla uusia tekniikoita ja kaikenlaisia uusia ideoita
- käyttää enemmän omaa käsialaani ja muutenkin oman käteni jälkeä

Tässä on sivu, jossa olen hiukan toteuttanut osaa tavoitteista: tallensin erään tragikoomisen perheasian ja käytin omatekoisia koristeita. Minulla on paljon isältäni jääneitä epäselviä kuvia, joissa hän kantaa ties kenen sukulaisensa arkkua hautajaisissa. Ajattelin heittää kuvat pois, koska niillä ei tuntunut olevan merkitystä minulle, mutta sitten tajusin, että vaikken tunnekaan vainajia tai muita sukulaisia kuvissa, niihin tallentuu tietty aspekti isäni elämästä.
Otsikon yksi sana on kirjoitettu tussilla ja sitten vedin päälle Glossy Accentsia saadakseni siitä kolmiulotteisemman.
Valmista journalinglappua piti tehostaa mustalla, että siitä tulisi kiinnostavampi. Taustapaperin siivekäs enkeli erottuu paremmin, kun sen siivet on osittain leikattu irti.

Nahkainen kukka on leikattu vanhasta lompakostani. Pidin lompakosta ja harmittelin sen hajoamista, mutta nyt se jatkaa palvelustaan askartelukoristeina.