Perheessämme on flunssakierre, joka on pitänyt minut äitinä tiukasti jälkikasvun palveluksessa. Kaikki, joilla on omia lapsia tai ainakin mielikuvitusta, tietävät miten jossain vaiheessa siihen menee hermot. Eilen illalla oli jo sellainen olo, että vaikka väsynyt taapero hajottaisi koko talon, nyt minun on pakko saada askarrella tai käy huonosti! Niinpä perheen mellastaessa ympärilläni huitaisin kasaan sivun, joka oli päässäni syntynyt jo melko valmiiksi ennestään. Mentaaliskräppään nykyään paljon.Tässä sivussa uutta minulle on ompelukoneen käyttö, koska olen ajatellut että ompelu skräppäyksessä ei ole minun juttuni, vaikka ihailen sitä kovasti muiden töissä. Mutta siihen ei lopulta mennyt kauaa aikaa, ja ommel kummasti ryhdistää mustavalkopinkin sivun! Kiekurat, lehdet ja kukat sekä tarinointilappu ovat edellisenä iltana raapusteltuja - koristekokeiluita on kiva tehdä silloin, kun ei jaksa mitään isompaa. Kuva on minulle rakas, siinä mummoni pitää ensimmäistä kertaa sylissään nuorempaa lastani. Siispä sivu menee myös kategoriaan "Mene nyt tiehesi riiviö, että saan rauhassa skräpätä siitä miten suloinen olet."
