Ensimmäinen p*skarteluhaasteeni

Olin jo tehnyt tämän kortin, kun huomasin, että se sopisi mainiosti viikon P*skarteluhaasteeseen, jonka aiheena ovat eläimet.

Kortti on tehty "Parane pian" -kortiksi ystäväkoiralle, joka on ollut leikkauksessa. Toivottavasti kortti piristää myös hieman koiran huolestunutta ihmisväkeä!

Puita näkee paljon askarteluissa nykyään, mutta olen itse niihin niin ihastunut, että niitä tupsahtelee omiinkin töihini. Koira on leikattu kuviopaperista, samoin luunauha. Kortti on tavallinen 2-osainen ts. avattava kortti, mutta näyttää kuvassa oudon vinolta, koska nuuttauksesta huolimatta kortti aukesi hiukan skannerissa.

Re-make

Harrastettuani jonkin aikaa scrapbookingia alkoivat ensimmäiset sivuni näyttää kamalilta. Päätin, etten tekisi niille mitään, koska kehitys kuuluu asiaan: samalla laillahan isot lapset nolostelevat pienempänä tekemiään juttuja kunnes taas paljon myöhemmin pitävät niitä hauskoina.

Eilen illalla kuitenkin tein uusiksi sivun vanhemman lapseni vesirokosta, koska ensimmäinen versio oli niin kökkö. Uudessa työssä on sama kuva, teksti ja otsikko kuin vanhassa. Tämä uusi on käsittelyltään raikkaampi ja tytömpi. Sitä paitsi olen jo pitkään halunnut laittaa sivulle tuollaisen puun! 8x8 -koko on siitä kiva, että sivuja on tosi nopea tehdä kun niihin mahtuu niin vähän mitään.

Puu on leikattu vapaalla kädellä. Tarinoinnin tausta on leikattu sitruspuristin sabluunana, siinä oli vaan niin kiva muoto että halusin käyttää sitä.

Rastavärejä

Alunperin halusin tehdä sivun tietokoneestani Inspiroidu-haasteeseen jossa piti luetella teknisiä tietoja. En sitten ehtinyt tehdä sivua, mutta olin jo leikannut manuaalista koneen kuvan ja halusin käyttää sitä johonkin. Nyt tein viime tingassa sivun Paperikierteen heinäkuun haasteeseen.

On tosi tylsää aina tehdä ihan viime tipassa kaikki haasteet, kun niihin sitten ei ehdi panostaa siten kun haluaisi, mutta perhetilanteen takia pikaiset rutistukset haasteisiin ovat ainoa, mitä saan tällä hetkellä tehtyä. Tätä sivua nopeasti kootessani vauva konttaili ja leikki lattialla ja löi naamansa johonkin ja vuoti ensimmäistä kertaa verta. Jos kamera olisi kotona, ottaisin kuvan ja myöhemmin skräppäisin sivun aiheesta Äidillä ei ole koskaan mitään Q#"¤#"% rauhaa...

Nauhaa

Olin tekemässä tätä sivua muuten vain. Ihmisiin ja aiheeseen sopi aika ronski käsittely, joten turmelin perinpohjin kuvien reunat. Viikon inspiroitumishaasteen luettuani ajattelin, että nauhaan leimattu teksti, jota en vielä ennestään ollut kokeillut, sopisi tähän erinomaisesti.

Tarinointilapussa on nauhaa sekä alla että solmittuna reiästä. Muistaakseni en ole laittanut nauhaa ihan juuri noin aikaisemmin, vaikkei se olekaan mikään mullistava idea.

Tekstinauhat niittasin kiinni suoraan kuvaan. Laitoin myös sirkkarenkaita suoraan kuviin, sitä en muistaakseni ole ennen tehnyt. Lisäksi kuningatar sai hileillä tuunatun kruunun. Suloisista suloisimmat luurangot ovat myös nauhanpätkiä.

Taustapaperi on eräästä lehtiöstä, jonka ostin sen muiden papereiden takia. Tämä paperikuosi oli kuitenkin mielestäni häkellyttävän ruma ja harkitsin, että heittäisin nämä arkit pois. Kuinka ollakaan, olen käyttänyt näitä enemmän kuin muita saman lehtiön papereita...Olen tehnyt jonkin verran huonoja paperiostoksia, joten toistaiseksi pidättäydyn ostoksista ja tutustun omiin työtapoihini ennen kuin ostan lisää kaikenlaista somaa, jota en osaa käyttää.

Kortti Neiti Kesäheinälle

Ystävä sai tyttären muutama päivä sitten. Tein hänelle vauvaonnittelukortin Jehkottaren haasteen pohjalta, mutta koska vauvanen on perheen kolmas tytär, arvelin, että perheessä on jo koettu pinkki väriskaala kokonaisuudessaan. Heinäkuiselle vauvalle halusin veden ja kypsän kesän jo hieman haalistuvia värejä. Piirsin sentään vauvaleiman bodyyn kukkia tyttöviitteeksi.

Yläkulmaan piti tulla koriste, ja säädin vaikka minkälaisten nappikukkaviritelmien kanssa ja pilasin ihan hyvää nauhaa, mutta mikään ei toiminut. Lopulta rynttäsin pari tukevaa paperipalaa ja se oli siinä. Tällaisia kukkia teen varmasti tulevaisuudessa lisääkin.Henkilökohtaisemmat onnittelut tulevat kortin sisälle.

Hirveesti tekstii

Inspiroitumishaasteena oli täyttää puolet sivusta tekstillä. Päätin tehdä tajunnanvirtaisen tekstin. Valitsin aiheeksi yhden elämäni isoista kokemuksista, eli sen kun olin synnyttämässä toista lastani. Minulla on kuva itsestäni sairaalassa istumassa jumppapallon päällä kalpeana sairaalapaidassa: se on sinänsä täysin siveä kuva mutta jätin sen pois sivusta tässä julkaistessa. Kuvan paikka on alhaalla keskellä, kellon ja voikukan välissä.
Olen kyllästynyt skannaamaan 12x12 -tuumaisia sivuja, joten valokuvasin tämän hieman vauhdikkaasti, ei näy missään kuvassa ihan kokonaan :o Perusidea kuitenkin käynee ilmi. Tekstiä on kirjoitettu kolmeen eri paikkaan ja se on osa niitä asioita mitä ajattelin synnytyssalissa vietettyjen tuntien aikana. Koristeet ovat aika pelkistettyjä ja mustavalkoisia, lukuunottamatta kellosta tulevaa silkkioksanauhaa ja paperi-haaraniittikukkasia.

Ylläoleva tekstilappu on jostain paperilehtiön kannesta samoin kuin voikukan siemenpallo sivun alareunassa. Teksti on jokseenkin älytön ja säästin lapun alunperin siksi, että sen reunakuvio oli kiva: tarkoitukseni oli peittää teksti jollain, mutta synnytysjuttuihinhan se sopii kuin nenä naamaan!

Tällä kertaa tuli omaan silmään aika pelkistetty sivu, ei mitään kovin kolmiulotteista tai pörröistä tai rosoista. Jollain lailla vaan paperi ja koristeet valitsivat toisensa helposti.

Äiti on vähän imelä

60. inspiroitumishaaste (vau, onnea!) antoi aiheeksi lempinimen. Tällä hetkellä ajankohtaisin lempinimi on nuoremmalla lapsellani, joten käsittelin sitä. Tämä on samalla ensimmäinen sivu hänen omaan albumiinsa. Käytin vain yhdenlaista paperia, jota viritin hieman liituvärillä ja Glossy Accent -lakalla (ei valitettavasti oikein näy näistä kuvista). Sopivia kirjaimia ei ollut, joten maalasin pahvikirjaimet akryylimaalilla ja lisäksi leimasin niihin valkoisia kuvioita.

Seuraavana päivänä löysin sittenkin vielä timangitarrat ja lisäsin niitä journalingiin. Sen lisäksi hieman tylliä, siinäpä se.