The evil that men do

Tämän sivun idean sain ihan vahingossa keräillessäni materiaalia erääseen haastesivuun. Tämä on nopea juttu, ei lainkaan koristeita - mutta enpähän keksinyt mitään koristeita mitkä olisivat sopineet aiheeseen!

Vähän tehokeinot ovat siis itse taustapaperi, silkkipaperille printattu teksti ja kynttilällä runneltu paperi sen alla. Kirjaimet olivat alunperin soijaväreillä värjätyt, heleänsiniset, mutta suhrasin ne askartelumaaleilla paremmin teemaan sopivaksi. On hauskaa muokata tarvikkeita, vaikka se viekin paljon aikaa.

Sivussa on paljon kamaa vasemmassa laidassa ja vain yksi kuva oikeassa laidassa. En silti koe, että tämä olisi jäänyt kovin epätasapainoiseksi. Valokuva on niin vertikaalinen ja outo, että halusin jättää sille lisää tilaa pystysuunnassa.

Ovatko lelut elottomia?

30. inspiroitumishaasteen aiheena oli elottomasta asiasta skräppääminen. Hauska aihe, josta keksisi vaikka mitä! Omana rajoituksenani on kuitenkin alati se, että olen kaikkiaan valokuvannut melko vähän, enkä skräppäämistä varten vielä oikeastaan ollenkaan. Niinpä on aina tyytyminen niihin kuviin, mitä laatikossa sattuu olemaan. Tässä kuvassa on jotain elotonta, mutta jotenkin ei tuntunut siltä...



Onneksi olen joskus ottanut kuvan lapseni lempileikistä, pikkuruisista Muumeista aterioimassa. Muumileikit ovat aina kodikkaita, pääasiassa syömistä, retkeilyä ja nukkumaanmenoa, joten sivun tekeminen kuvasta kävi myös kodikkaan vaivattomasti. Tapettimaisen taustapaperin toisesta puolesta tuli kehys kuvalle. Otsikon halusin tehdä kaunokirjoituksella, mutta se olikin hankalaa: paperi oli niin ohutta, että leikattuani ja laitettuani liimapuikkoliimaa teksti alkoi venkuroida. Kun laitoin sen taustapaperille, se jäi niille sijoilleen ja alkoi revetä jos yritin korjata. Niinpä otsikko on aivan vino :( . Muuten tykkään siitä, joten kokeilen tätä tekniikkaa vielä uudestaan mutta hivenen tukevammasta paperista.

Tavoitteeni runsastuttaa tyyliäni onnistui tässä leiskassa. Käytin ensimmäistä kertaa sekä nappia että tylliä! Tylli oli tosi hauskaa, joten sen kanssakin pitää jatkossa leikkiä.

Inhorealismia ja fantasiaa samassa leiskassa!

Tämänviikkoisessa skräppäyshaasteessa ei saanut käyttää lainkaan valokuvia. Se ei tuntunut kovin hankalalta, sillä muuan ajankohtainen aihe suorastaan vaati päästä skräpätyksi! Meillä on nimittäin käynyt jokseenkin militantti hammaskeiju ja lapsemme elämä on muuttunut dramaattisesti.

Tässä ollaan hyvän maun rajoilla ja mietin, voinko julkaista työn jossa on oikeita hampaita vai onko se liian ällöttävää. Toisaalta moni tallettelee ensimmäisiä irronneita hampaitaan muistoesineinä, joten ehkä tämä vielä menettelee.

Halusin pitää työn aika yksinkertaisena. Halusin kuitenkin myös kokeilla uusia tekniikoita, joten journaling on printattu ohuelle silkkipaperille - se piti nitoa tukevampaan paperiin kiinni printtauksen ajaksi - ja sitten ommeltu ristipistotöissä käytettävällä langalla, joka on aika kaunista ja samantapaista vihreää kuin hammaskaavion reunoihin suhrattu muste. Sekä silkkipaperille printtaaminen että käsin ompeleminen olivat hauskoja tekniikoita ja niitä tutkin jatkossakin.

Ja huomio: pidän myös herttaisesta ja suloisesta skräppäyksestä, eli jatkossa sitäkin tulee. Nyt vaan on sattunut pari ärhäkämpää aihetta! ;)

Maatuskavaihto

Osallistuin Xingin järjestämään maatuskavaihtoon. Askartelumaailman noviisina en ole koskaan ennen ollut mukana missään vaihdossa, mutta pidin siitä kovasti!

Malttamattomana ihmisenä lähetin maailmalle heti ensimmäiset tekeleeni. Jotenkin huivien alta karkaavat hiukset tuntuivat hauskalta asialta kokeilla. Nämä karvapäämummelit siis lähtivät vaihtoon:


Koska olin jo leikannut ison määrän maatuskoihin sopivia paperinpalasia, tein muutaman pakettikortin ilman erityisiä värikoordinaatteja. Tämäntapaisia teen vielä lisääkin ja ne pääsevät joululahjojen koristeiksi.


Ja nämä söpöliinit saapuivat vihdoin tänään! Kiitoksia kaikille vaihtoon osallistuneille, oli tosi mukavaa saada muiden askartelijoiden tuotoksia. Mikähän lienee seuraava askarteluvaihtoni?

Terveisiä mahan takaa

Uusimmassa inspiroitumishaasteessa piti käsitellä arjen haasteita symbolisesti. Tällä kertaa tein nopean leiskan itselleni ajankohtaisesta asiasta. Olen 33. viikolla raskaana ja mihin tahansa menenkin, ihmiset alkavat puhua raskaudestani. Minulla on jo ennestään yksi lapsi, joten ei tämä nyt NIIN eksoottista enää ole, ja kun itse on 24/7 tiineenä, olisi mukavaa ajatella välillä jotain muutakin.

Kokeilin uusia leimojani - olen kärsimätön ja suttuinen leimailija - ja pastellisia värejä, mitä en yleensä harrasta. Kuvan alapuolelle mahtuisi vielä jokin pieni journaling tai imelä nalle, mutta juuri nyt ei tule mitään sopivaa vastaan. Symboliikka on karkeaa: vauvat ja vauvatavarat edustavat vauvapuhetta, ja Tim Holtzin ihana pääkallo edustaa sarjakuvamaisesti kirosanoja, jotka katsoja voi itse kuvitella.

Rakas sumea hiireni

Uusimmassa Inspiroidu -skräppäyshaasteessa piti käyttää epäonnistunutta valokuvaa. Se ei tuntunut vaikealta, sillä olen koko ajan tiennyt tulevani skräppäämään myös huonoista valokuvista niiden sisällön takia.

Meillä on vanha digikamera, joka miettii pitkään ennen kuin suostuu ottamaan kuvan. Jo spontaanien tilanteiden kuvaaminen sillä on haastavaa. Lapsista on vaikeaa saada hyviä kuvia. Ja hiiristä on aivan !#¤"!#"¤ mahdotonta saada edes siedettäviä kuvia! Hiiret ovat pieniä ja nopeita, ja kun kamera räpsähtää, on hiiri jo muualla.

Olen alkanut pitää lemmikkihiiriä vasta näin vanhoilla päivilläni, ja kaksi ensimmäistä hiirtäni olivat sisarukset Elsi ja Wivi (Elsi Borgin ja Wivi Lönnin mukaan). Wivistä tuli hyvin kesy ja hauska lemmikki, ja vaikka minulla on sittemmin ollut muitakin hauskoja siimahäntiä, Wivi oli Elämäni Hiiri.

Layout syntyi melko nopeasti, sillä kuva kaipasi voimakasta ja iloista paperia taustakseen. Sivu ei ole minkään standardin kokoinen, koska minulta puuttuu albumi omien pikku asioideni tallentamiseen enkä halunnut sitoutua liikaa mihinkään. Tämä mahtuu A4-albumiin tai isompaan.