Perheessämme on flunssakierre, joka on pitänyt minut äitinä tiukasti jälkikasvun palveluksessa. Kaikki, joilla on omia lapsia tai ainakin mielikuvitusta, tietävät miten jossain vaiheessa siihen menee hermot. Eilen illalla oli jo sellainen olo, että vaikka väsynyt taapero hajottaisi koko talon, nyt minun on pakko saada askarrella tai käy huonosti! Niinpä perheen mellastaessa ympärilläni huitaisin kasaan sivun, joka oli päässäni syntynyt jo melko valmiiksi ennestään. Mentaaliskräppään nykyään paljon.Tässä sivussa uutta minulle on ompelukoneen käyttö, koska olen ajatellut että ompelu skräppäyksessä ei ole minun juttuni, vaikka ihailen sitä kovasti muiden töissä. Mutta siihen ei lopulta mennyt kauaa aikaa, ja ommel kummasti ryhdistää mustavalkopinkin sivun! Kiekurat, lehdet ja kukat sekä tarinointilappu ovat edellisenä iltana raapusteltuja - koristekokeiluita on kiva tehdä silloin, kun ei jaksa mitään isompaa. Kuva on minulle rakas, siinä mummoni pitää ensimmäistä kertaa sylissään nuorempaa lastani. Siispä sivu menee myös kategoriaan "Mene nyt tiehesi riiviö, että saan rauhassa skräpätä siitä miten suloinen olet."
5 kommenttia:
Lähes säikähdin otsikkoa :)
Ihana leiska... tykkään kuvasta, tarinoinnista ja tietysti ompeleista (ompeleet on pop).
Paranemisia lapsille ja voimia äidille :) On tosi jees oman mielenterveyden säilyttämiseksi skräpätä hetki silloin tällöin...
Heh. Mä en osaa suunnitella sivuja valmiiksi asti mielessä, valitettavasti. Tämä sivu on hieno, ja samalla hyvä muistutus siitä, että pitääkin käyttää tuota Daven lausetta itsekin.
Blogitekstin viimeinen lause sai nauramaan, niinpä juuri :D Hieno koristekiekura lehtineen ja kukkineen, tuollaisia voisi myydä Etsyssä kovaan hintaan
Sivun journaling on aivan yliveto. Tekstejäsi on niin hienoa saada lukea.
Myös koristekiehkura ja -lehdet ovat aivan huimat. Vau!
Ja blogitekstisi sai minutkin hörähtämään; tällä hetkellä huokailen onnellisena sitä, että lapset nukkuvat ja saan vielä hetken askarrella äitiyden ihanuudesta ;)
Ihana sivu niin sisällöltään kuin ulkonäöltään, ja noista blogitekstin tunnelmista voisit tehdä vaikka ihan oman sivunsa... :-)
Ja onneksi tulin blogiisi vasta nyt enkä pari päivää sitten, en olisi ihan perään kehdannut käyttää samaa otsikkoa mutta nyt jo ehdin käyttää :-)
Lähetä kommentti