perjantai 4. maaliskuuta 2011

Kirigamia ja painolastia


Intohimona Skräppäys -tapahtumassa osallistuin Paperikeijun työpajaan, jossa Xing opetti kirigamitekniikkaa ja sen sovellutuksia skräppäyksessä. Työpajaan kuuluvat Jenni Bowlinin paperit olivat sellaisia, joita en itse luultavasti olisi hankkinut tässä vaiheessa, mutta olin kiinnostunut kokeilemaan. Printtasin muutamia vanhoja sukuvalokuvia juuri näitä papereita ajatellen.

En ehtinyt sitten skräpätä pajan materiaaleilla itse tapahtumassa, mutta päätin koota tämän sivun pääasiassa pajan paketista. Isot mustat pahvikirjaimet ovat tässä käsittelemättömiä, koska niiden ankaruus sopi siihen tarinaan, jonka tällä kertaa halusin skräpätä. Kaikki paperit ovat pakista, itse lisäsin vain tylliä, narunpätkän ja leimakuvasta tehdyn kalvosuurennoksen sekä hieman tussia ja liitua. Sivussa on kolme kirigamitekniikalla tehtyä muotoa: kehys, kuvan taakse jäävä tähti sekä kuvan päällä oleva kukkanen.

Sivun tarina taas menee terapiaskräppäyksen tai voimaannuttavan skräppäyksen puolelle. Olin ajatellut skräpätä periytyvästä henkisestä taakasta, mutta anteeksiantoaspekti juolahti mieleeni vasta sivua tehdessäni. Halusin antaa sen toteutua, ja sitä varten leikkasin kirjaimet alareunaan yhdestä pajan paperista.

Kuvan esittämä henkilö on kuollut jo 60 vuotta sitten ja hyvin harva enää elävä tunnistaisi hänet tästä, saati surffaisi askartelublogeissa. En siis tällä kertaa sensuroinut kasvoja. Myös tarina on niin universaali, että henkilökohtaisuudestaan huolimatta sekin ansaitsi päästä esille. Sotien vaurioittamien miesten jälkeläisten suruista voisi varmasti skräpätä albumeittain, ja vaikken sille tielle laajemmin aio lähteäkään, tämän sivun tekeminen oli itselleni mielekästä.

Tällaisilla tunnelmilla siis Jenni Bowlinin papereista :D Mitähän muille samat paperit saaneille on tullut mieleen?

4 kommenttia:

taru76 kirjoitti...

Ihanasti olet käyttänyt noita työpajan materiaaleja! Mä en ole kokeillut terapiaskräppäystä, mutta on varmaan tehokas tapa työstää tunteita!

maikko kirjoitti...

materiaalit sopivat tähän kauniisti.
ja hienoa, jos pystyt katkaisemaan vihan ketjun.

terapiaskräppäystä on minullakin juuri menossa, joten oli lohduttavaa nähdä sinun sivusi. tosin jo pelkkä ajatus sivusta oli minulle sen verran rankka, että saa nähdä miten kauan tekemiseen menee.. vähän on jo hahmotelmaa, mutta kuvien valitseminen on raskasta, joten täytyy olla todella hyvä hetki, että siihen uskaltaa ryhtyä. tilanne on jännä, sillä kipeisiin asioihin ei muuten ehkä tulisi ehkä kunnolla palattua, mutta skräppäyksen keinoin se onkin yhtäkkiä mahdollista. hienoa kylläkin.

xing kirjoitti...

Kiva kun sait silputtua Jenni Bowlinit :) Ja terapiaskräppäyksestä huomaa miten monenlaisia asioita skräppäys voi olla (ja jopa muuttaa)..

Pia K kirjoitti...

No höh kun ei meinaa ehtiä kommentoida... tai se johtuu siitä että haluais sanoa enemmän kuin helposti onnistuu. Niin hyvä tämä sivu on; kaunis ulkoisesti, ja aiheeltaan vaikuttava, ajatuksia herättävä.