sunnuntai 26. lokakuuta 2008

Vähän dekadenssia


Tämänkertainen Inspiroidu -haaste oli kiva, sillä toistaiseksi olen vain ihaillut valokuvien reipasta käsittelyä muiden blogeissa mutten ehtinyt kokeilla itse. Halusinkin valita kuvia, joille voisin häikäilemättä tehdä mitä vaan. Toisaalta, tekniikka ei saa koskaan olla itsetarkoitus, vaan käsittelytavan pitää sopia kuvien tarinaan. Mitä ihmettä skräppäisin tällä kertaa?

Joskus kymmenen vuotta ja viisitoista kiloa sitten pelleilin kameran kanssa kotona. Laitoin liikaa meikkiä ja otin itselaukaisijalla ilmeilykuvia. Koska kyseessä oli vanhanaikainen filmikamera, näin lopputuloksen vasta vedoksista. Olen joka kuvassa aivan toisessa reunassa ja useimmiten epäterävä. Ärsyttävää! Mutta niinpä nämä kuvat olivat oivaa materiaalia tähän projektiin.

Niinpä revin, hioin, raaputin ja kirjoitin suoraan kuvien pintaan. Ronski ja osoitteleva tarina vaati samanlaiset puitteet, joten käytin samettia, pitsiä ja tekonahkaisia kirjaimia sekä tiiliseinäpaperia. Lopputulos on sillä tavalla raflaava kuin vanhojen tätien toimittamat nuortenlehdet! Itse kuitenkin pidän lopputuloksesta. Se on hilpeä ja hiukan pateettinen, mutta niinhän elämänohjeet ovat.

On niin sateinen ja pimeä päivä, että valokuvaaminen ei onnistunut. 12 x 12 paperi ei taas mahdu skanneriin kokonaan, joten laitan kaksi kuvaa ja toivon että hahmotatte sommittelun niiden avulla. Alaosa on pelkkää mustaa pitsiä ja ankkuroi kokonaisuuden, mutta se ei ihan näy näistä.

3 kommenttia:

xing kirjoitti...

Hauska! Tosin nauroin myös blogitekstille, siinä oli sopivasti itseironiaa :) (nimimerkillä samanikäinen täti)

shys kirjoitti...

on hauska. tarttis varmaan itsekin tehdä joskus ton kaltainen sivu, jota olis hyvä mennä katsomaan aina sillon kun tuntuu että mopo lähtee käsistä ihan täysin.
:)

Pia K kirjoitti...

Vau, hi-e-no! Mustahan tulee ihan sun fani! Ja mustasta puheen ollen, mullakin on saman tapaista pitsikangasta ja lämmittelen tässä parhaillaan ajatusta, että tosiaan sitä voisi noinkin käyttää... erittäin inspiroivaa työtä! Ehkä kaikkein upeinta tässä sivussa on tuo marttyyri-kuvassa kaulan päältä kulkeva rasti. Osoittelevuus ja yliampuvuus on aina niin piristävää!