Uusimmassa inspiroitumishaasteessa piti käsitellä arjen haasteita symbolisesti. Tällä kertaa tein nopean leiskan itselleni ajankohtaisesta asiasta. Olen 33. viikolla raskaana ja mihin tahansa menenkin, ihmiset alkavat puhua raskaudestani. Minulla on jo ennestään yksi lapsi, joten ei tämä nyt NIIN eksoottista enää ole, ja kun itse on 24/7 tiineenä, olisi mukavaa ajatella välillä jotain muutakin.
Kokeilin uusia leimojani - olen kärsimätön ja suttuinen leimailija - ja pastellisia värejä, mitä en yleensä harrasta. Kuvan alapuolelle mahtuisi vielä jokin pieni journaling tai imelä nalle, mutta juuri nyt ei tule mitään sopivaa vastaan. Symboliikka on karkeaa: vauvat ja vauvatavarat edustavat vauvapuhetta, ja Tim Holtzin ihana pääkallo edustaa sarjakuvamaisesti kirosanoja, jotka katsoja voi itse kuvitella.
7 kommenttia:
Aaa... sarjakuvamanauksia... hyvä, hyvä! Muutenkin kiva aihe ja pirteä sivu.
Ihastuttavan hieno leiska! :)
ai onneks olkoon, miten oot voinu?
;)
parasta jos joku tulee sanomaan et 'hei ooksä raskaana? ' ai mä luulin että se näkyy jo...
(ja mulla kun on molemmat menny yli niin sitten kysellään, että eikö se vieläkään oo syntynyt)
on kyllä lystikäs!! sopivan imelää sopivan karvasta.
Ihana sivu ja kiva aihe =)
sakuusi.vuodatus.net
Loistava sivu.. Tykkään otsikosta, hienosti leimattu.. :) Itse taidan kuulua juuri niihin ärsyttävyyksiin jotka vois jutella ikuisuudet raskaanaolevien kanssa, kun itsellä ei vielä kokemusta ole..
Hih, muistankin taputella mahaasi koko päivän, kun nähdään perjantaina. ;)
Hieno ja terapeuttinen aihe. :) Ja kiva nähdä nuo leimasimet, joista oli puhetta.
Yhtä osallistujaa lukuunottamatta maatuskat ovat kaikki tulleet, odottelen vielä hetken viimeisiä ennen kuin laitan postiin.
Kiroilupääkallo on huippu :) tämä aihe on kyllä varmaan niin tuttu jokaiselle odottavalle. Kaverini painiskeli saman asian kanssa vuosi sitten ja oli ihan kypsänä.
Lähetä kommentti