Kevätihmiset älkööt vaivautuko!

Yleisenä elämänasenteena en kannata negatiivisuutta ja vihaisuutta. Erään asian suhteen teen kuitenkin tietoisen poikkeuksen: Olen antanut itselleni luvan inhota kevättä niin paljon kuin jaksan! Maaliskuun voisi poistaa kalenterista ja universumista kokonaan. Energiani on tosi vähissä enkä esim. jaksanut skräpätä maaliskuussa oikeastaan ollenkaan, en edes mentaalisesti.

Halusin nyt kuitenkin palata lempipuuhaani, ja rangaistakseni kevättä ajattelin skräpätä aiheesta ja siihen sopi masentava vaaleansininen-musta-valko-harmaa -värimaailma. Taustapaperi oli vaikeiden papereideni joukossa (jo toisessa sivussa peräkkäin?!) mutta pääsi palvelukseen muotoonleikattuna. Otsikko on lainattu Sielun Veljien hienosta Kevät -kappaleesta. Lisäksi tunnelmaan sopi pitkään varjelemani Matti Pellonpää -postimerkki! Mustat kukat ovat napakkaa muovitettua kangasta, jotka päätyivät askartelukäyttöön rullakaihtimen kavennuksessa, ja musta metallikiehkura on jonkin paperilehtiön kierrettä. Kevät paljastaa kaikkea outoa lumen sulaessa, joten kierrätys sopii teemaan hyvin! Kannattaa valita vihollisensa hyvin - tätä sivua oli tosi hauskaa tehdä ;)

Niin, ja tämä oli siis 2/100.

Kollektiivinen vauvamuisto

Berliinin eläintarhan kuuluisa jääkarhu Knut kuoli yllättäen maaliskuussa ja se tuntui surulliselta, sillä olin itsekin ihastellut Knutia pentuna. Berliininkuvieni jämien joukossa oli joitain kuvia Knutin esityksestä, ja viikonloppuna tein sivun aiheesta.

Skräppimojoni on viime aikoina ollut aika alamaissa, mutta välillä on tehnyt mieli hypistellä tarvikkeita. Olen leikellyt papereita muotoon ja tehnyt yhdistelmiä kuviopapereista. Tässä kehyksenä oleva ruudullinen paperi on tullut minulle jostain ja ollut vaikeiden papereiden joukossa odottamassa kohtaloaan. Nyt sille löytyi tarkoitus. Tarinointilappu puolestaan on vanhan passini ylimääräinen sivu: otin passin askartelukäyttöön, ja tarkoitukseni on skräpätä myös passi itse.

Sivu on myös 1/100: olen ottanut oman haasteen olla ostamatta lisää tarvikkeita ja toisaalta skräpätä enemmän. Niinpä ajattelin tehdä 100 sivua, korttia tai muuta paperiaskartelua minulla jo olevista askartelutarvikkeista ennen kuin ostan lisää. Poikkeuksen tähän tekevät maalit ja lakat, sillä haluaisin maalata enemmän skräppisivuihin ja ehkä kokeilla suihkuteltavia värejä ja gessoa, mutta varsinaisia skräppäystarvikkeita en aio nyt hetkeen ostaa. Lisäksi olen perustanut "100 asiaa joista haluan skräpätä" -listan, johon kirjoitan aiheita sitä mukaa kun niitä tulee mieleen. Olen myös ajatellut kokeilla skräpätä useita sivuja samasta kuvasta, siten että niihin tulee erilainen tunnelma ja eri tarina - mutta tästä lisää tuonnempana.

Muoks. En ole pohtinut kummempaa aikarajaa 100 tuotokselleni. Kuvittelisin, että tänä vuonna ei enää tarvitse shoppailla, koska en yleensä ole kovin tuottelias.

Kopiopakista

Tein taannoin kopiopakin, mutta vasta nyt ehdin skräpätä sillä. Taustapaperi on itse tehty kahdesta eri kuviopaperista, mielestäni siitä tuli hauska ja teen näin varmaan uudestaankin. Raitapaperi tosin ei ollut pakissani, mutta on samaa sarjaa tapettikuvioisen kanssa. Myös lisukkeet ovat pääasiassa pakista, otsikkokirjaimet tosin tulivat Intohimona skräppäys -tapahtuman kirigamityöpajasta ja mainio pääkalloteippi on vaihdettu Pia K:lta.

Tennarit kaipasivat seurakseen hiukan ramopunk -asennetta, mutta tarrakirjaimilla tehtynä yy-kaa-koo-nee -teksti ei ollut riittävän rosoinen. Maalasin taustan käsinkirjoitettua tekstiä varten, ja samalla tulin sutineeksi otsikon pahvikirjainten keskelle ohuesti maalia. Lopputuloksesta tuli mukavasti enemmän käsintehdyn oloinen. Ruusuke sivun yläosassa on tehty kirjekuorista: tiedätte ne kirjekuoret, missä tulee vaikka laskuja tai pankin papereita. Niiden sisäpuoleen on yleensä painettu jotain kuviointia peittämään kirjeen sisältö. Olen jo pitkään halunnut käyttää niitä koristeiden tekoon, ja tässä on ensimmäinen versio kahdesta eri kuoresta sekä haaraniitistä.

Niin ja kengät, ne ovat kyllä tosi mukavat!

Arkistojen kätköistä

Edellisen postaukseni jälkeen aloin miettiä, miten yleensä olen käsitellyt vaikeita, vaaleansinisiä thickersejä ja löysin pari julkaisematonta sivua, joissa olen käyttänyt niitä.
Ensimmäinen on sivu, jonka tein Leikkaa&liimaa -tapahtumassa viime kesäkuussa. Sivu on oikeastaan pari tälle sivulle, joka myös on skräpätty isäni jäämistöstä löytyneistä päiväämättömistä, epämääräisistä valokuvista. Vaaleansiniset kirjaimet on värjätty promarkereilla rusehtaviksi.

Allaolevassa 6x12 -sivussa ei poikkeuksellisesti ole tarinointia. Yritin kirjoittaa sellaista, mutta oikeita sanoja ei löytynyt. Niinpä skräppäsin vain kuvan, jossa olen työpaikkani katolla etsimässä vuotokohtia, sekä työpaikkani yläpohjasta löytyneen rautanaulan. Muistan itse, mitä ajattelin kaiken tuon tapahtuessa. Vaaleansinisistä kirjaimista tuli mielestäni kauniit, ja taustapaperin kukkien varret ovat samalla tavoin kaarella kuin 40-luvulla tojalevyyn lyöty naula.
Tässä vielä yksi sivu, joka on myös kivaa 6X12 -kokoa. Aloin tehdä tätä inspishaasteeseen, jossa piti olla muotoiltu paperin reuna, mutta sivu ei sitten ehtinyt valmiiksi siihen. Sivu valmistui vasta kesäkuun jälkeen, koska sivussa oleva lintu on leikattu Leikkaa&liimaasta saamastani paperista. Lehti kukan vieressä on tehty Xingin ohjeella.

Täysin pääkallotonta ja siistiä skräppäystä

Lauantai-iltana teki mieli skräpätä, mutten ollut kovin virkeä. Päätin tehdä nopean 6x12 -kokoisen sivun ylijääneistä haastemateriaaleista. Päätin myös kokeilla erilaista tyyliä kuin yleensä: suuria kuviopaperipintoja, vähän yksityiskohtia, selkeä yleisilme. Englanninkielinen, VAALEANSININEN?! otsikko. Tämä sivu syntyikin tosi nopeasti! Skräppäisin varmaan hirmu vauhtia, jos tekisin aina tällaisia sivuja. Ja toisaalta, oli vaikeaa pidättäytyä lisäilemästä vähän sitä ja tätä oman käden jälkeä ja rosoa. Esimerkiksi lintu kaipaisi puhekuplaa, jossa sanottaisiin "Think outside the cage!" koska se sopisi sekä aiheeseen että englanninkieliseen otsikkoon...kirjaimina käytin viimeiset Leikkaa&liimaa -tapahtuman sponsorilahjathickersit, joista muokkailemalla sai nämä sanat. Vastoin tapojani en muuttanut kirjainten väriä vaan annoin niiden olla siisteinä. Laitoin jopa sivuun päivämäärän!

Tätä oli hauskaa tehdä, ja aikaa meni varmaan vain puolisen tuntia. Useimmiten sivuni vievät paljon enemmän aikaa. Koska skräppään vain omaksi huvikseni, ajankululla ei tavallaan ole väliä, mutta oli mukavaa saada nopeasti valmista. Kokeilen tällaista varmaan uudestaankin, vaikken usko että siitä tulee koskaan oma tapani skräpätä. (Ja jos joku ihmettelee valokuvaa, siinä on tyypillinen vähähiilihydraattinen aamiaiseni eli kahvi kermavaahdolla sekä mantelijauhoista tehty sämpylä oikean voin kera.)

Kirigamia ja painolastia

Intohimona Skräppäys -tapahtumassa osallistuin Paperikeijun työpajaan, jossa Xing opetti kirigamitekniikkaa ja sen sovellutuksia skräppäyksessä. Työpajaan kuuluvat Jenni Bowlinin paperit olivat sellaisia, joita en itse luultavasti olisi hankkinut tässä vaiheessa, mutta olin kiinnostunut kokeilemaan. Printtasin muutamia vanhoja sukuvalokuvia juuri näitä papereita ajatellen.

En ehtinyt sitten skräpätä pajan materiaaleilla itse tapahtumassa, mutta päätin koota tämän sivun pääasiassa pajan paketista. Isot mustat pahvikirjaimet ovat tässä käsittelemättömiä, koska niiden ankaruus sopi siihen tarinaan, jonka tällä kertaa halusin skräpätä. Kaikki paperit ovat pakista, itse lisäsin vain tylliä, narunpätkän ja leimakuvasta tehdyn kalvosuurennoksen sekä hieman tussia ja liitua. Sivussa on kolme kirigamitekniikalla tehtyä muotoa: kehys, kuvan taakse jäävä tähti sekä kuvan päällä oleva kukkanen.

Sivun tarina taas menee terapiaskräppäyksen tai voimaannuttavan skräppäyksen puolelle. Olin ajatellut skräpätä periytyvästä henkisestä taakasta, mutta anteeksiantoaspekti juolahti mieleeni vasta sivua tehdessäni. Halusin antaa sen toteutua, ja sitä varten leikkasin kirjaimet alareunaan yhdestä pajan paperista.

Kuvan esittämä henkilö on kuollut jo 60 vuotta sitten ja hyvin harva enää elävä tunnistaisi hänet tästä, saati surffaisi askartelublogeissa. En siis tällä kertaa sensuroinut kasvoja. Myös tarina on niin universaali, että henkilökohtaisuudestaan huolimatta sekin ansaitsi päästä esille. Sotien vaurioittamien miesten jälkeläisten suruista voisi varmasti skräpätä albumeittain, ja vaikken sille tielle laajemmin aio lähteäkään, tämän sivun tekeminen oli itselleni mielekästä.

Tällaisilla tunnelmilla siis Jenni Bowlinin papereista :D Mitähän muille samat paperit saaneille on tullut mieleen?

Paperikeijun samat materiaalit -haastesivu

Monessa blogissa on jo fiilistelty tämän vuoden Intohimona skräppäys -viikonloppua. Minullakin oli siellä mukavaa, mutta sen jälkeen vietetyt perhelomapäivät ilman tietokonetta ovat hiukan pudottaneet minut kelkasta. Nyt olen jälleen kotona ja voin ainakin julkaista tämän sivun, jonka tein Paperikeijun Samat materiaalit -haasteeseen. Sivu olikin ainoa, mitä sain kokonaan valmiiksi viikonlopun aikana!

Materiaalipaketti oli suloinen, mutta itselleni aika haastava. Skräppäsinkin muutaman vuoden takaisia kuvia Faces -etnofestareilta, jossa lasten omalla Small faces -alueella oli kaikenlaisia telttakatoksia ja lippusiimoja ja kaikki oli ihanasti hiukan rähjäistä. Päällystin mustat pahvikirjaimet yhdellä papereista, lisäksi käytin hiukan vihreää liituväriä reunoihin. Sivusta tuli oikein mieleinen. Pahoittelen lappusilla sensuroituja nimiä ja kasvoja - ehkä minäkin vielä joskus jaksan opetella kuvankäsittelyä...

Vielä kiitos kaikille blogituttaville askarteluseurasta!